Matti Vanhasen nettikolumni: Ääriajattelu voimistuu – Oma maa ensin –aate leviää nyt kaikkialla

Pieni maa joutuu nojaamaan siihen, että sääntöihin, sopimuksiin ja yhteisiin järjestöihin sitoutumalla saamme vakautta ja rauhaa.

Tällä hetkellä tämä ajattelu ei ole aatteellisessa valtavirrassa. Venäjä valtasi vastoin ETYJ:n periaatteita Krimin, Iso-Britannia eroaa unionista, USA leikkaa suurimpana maksajana rajusti YK:n resursseja ja Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta erotaan. YK ei vetoomuksillaan vaikuta ja EU on pakolaisaallon jäljiltä sisäisesti hajanaisempi kuin haluamme tunnustaa.

Kun kerran sääntöjä rikotaan tai niistä irrotaan, antaa se lupalapun seuraaville tehdä samoin. Tällainen kierre uhkaa nyt.

Kansallinen individualismi

Aallon harjalla sitä vastoin ratsastaa kansallinen individualismi. Yhdysvaltojen vaalien pääsanoma oli "USA ensin". Brexit-äänestyksen tulos kertoi samasta hengestä. Itävallan tuore presidentinvaaliasetelma kertoi samasta.

Huhtikuussa ranskalaiset menevät vaaliuurnille äänestämään samasta. Ja mitä onkaan Venäjän identiteetin rakentaminen: siinä korostuu sama vire.

Oma historiallinen paradoksinsa on se, että globalisaation ylilyönneistä kritiikkiä esittäneet tahot – vastustaessaan ylikansallisen kapitalismin lieveilmiöitä – tekivät taustatyötä ja mielipidevaikuttamista, jota nyt protektionismia keppihevosenaan käyttävät hyödyntävät puhuessaan oman maansa tuotannon ja työpaikkojen puolustamisesta muita vastaan.

Ja keräävät sillä globalisaatiosta ja robotisaatiosta kärsivien ihmisten äänet. Ja samalla siihen on liitetty muukalaisvastaisuus. Vallankumoukset ovat ennenkin syöneet aloittajansa.

Fundamentaaliset ääriliikkeet

Oma luku ajastamme on omistettava fundamentaalisille ääriliikkeille, jotka ammentavat kannattajia ja itsemurhaehdokkaita yllytyksen ja uskonnon sekoituksella.

Terrorismi on vastavaikutuksenaan ajamassa kehittyneet yhteiskunnat vahvistamaan kontrollia ja kansalaisten vahtimista. Vaaka kollektiivisen turvallisuuden ja yksilön vapauksien välillä kallistuu piiru piirulta valvonnan ja sen edellyttämien kontrollioikeuksien suuntaan.

Kybermaailman mahdollisuudet tämän toteuttamiseen ovat pelottavankin ainutlaatuiset. Tämäkään kehityspiirre ei tule jäämään vaille vastavaikutusta, sillä ihmismielellä on taipumus puolustaa vapauttaan.

"Oma maa ensin"

Oma maa ensin –aate leviää nyt kaikkialla. Jos kaikki sen toteuttavat, suuret varmasti voittavat, koska niiden omat kotimarkkinat riittävät kasvattamaan omista yrityksistä niin suuria, että kykenevät valtaamaan markkinat.

Eikä siinä pieniä protektionismi suojele. 1800-luku oli Euroopassa esimerkki suurten vallasta. Ne haalivat itselleen etupiirit ja liittoutuivat eri kokoonpanoin välillä suoraan toistensakin kanssa kukistaakseen järjestelmää vastaan nousevat kapinoinnit.

Ensimmäinen maailmansota synnytti kansallisvaltioiden Euroopan, joka kuitenkin ilman keskinäistä säännöstöä ja organisaatiota valui nopeasti taas vahvistuvan Saksan ja Neuvostoliiton vallanhamuamiseksi keskinäisin etupiirisopimuksin.

Suurvaltojen Eurooppa

Paluu EU:n vaihtoehtona "kansakuntien Eurooppa" –aatteella suurvaltojen Eurooppaan olisi hyppy uuteen tuntemattomaan. Euroopan hulluja vuosia on ollut vuosisatojen saatossa – taustalla on yleensä aina ollut jokin aatevirtaus tai ideologia, joka on ylittänyt rajat ja hallinnut ihmisten mieliä.

Tällaista aikaa me taidamme taas elää. Mutta koskaan vallankumousten tukena ei ole ollut nykyisen kaltaista viestinnän verkostoa, jossa kuka hyvänsä voi saada viestejään läpi ja osallistua lumipallon tavoin kasvaviin protestien ja paheksuntojen aaltoihin, joita lopulta kukaan ei kykene ohjaamaan.

Käy helposti kuten brexit-äänestyksessä. Ei-rintaman näkyvin hahmo ja aatteellinen palopuhuja ja sytyttäjä ilmoitti tuloksen saavuttua, että hän on tavoitteensa saavuttanut ja jättää politiikan ja siirtyy syrjään. Mutta eihän vallan tuoli jää koskaan tyhjäksi. Kuohunnan sekasotkua osaa lopulta aina joku käyttää hyväkseen.

Kukapa meistä ei puhuisi maamme omana juhlavuotena kansallisen suvereniteetin puolesta. Mutta pidän tärkeänä, että osaamme jakaa suvereniteettia järkevällä tavalla.

Osa suvereniteetista käytetään yhteisessä YK-, EU- ja ETYJ-pöydissä yhdessä päättäen luodaksemme vakautta ja kaikkien kunnioittamia sääntöjä. Osa suvereniteetista on kannattanut siirtää yhteiseen pöytään turvallisuusympäristömme ja hyvinvointia ja työtä tuovan kaupallisen vakauden ja ennustettavuuden saavuttamiseksi.

Suvereniteetti on keskinäisriippuvuuksien maailmassa lopulta aina suhteellista.