Mansikka on odotettu kesäherkku

Mansikka on itse asiassa ruusukasvien heimoon kuuluva hedelmä, jonka syötävä osa on paisunut, mehukas kukkapohjus. Puutarhamansikkaa on viljelty vasta 1800-luvulta alkaen. Se syntyi, kun Euroopassa rinnakkain viljeltyjä villejä pohjois- ja eteläamerikkalaisia mansikkalajeja risteytettiin.

Nykyään mansikkaa viljellään Suomessa laajalti eli kaikkiaan noin 5000 hehtaarin alalla. Todellista mansikka-aluetta Suomessa on Suonenjoen seutu, josta tulee noin viidennes kotimaisesta mansikasta. Tunnetuimpia meillä viljeltäviä lajikkeita ovat varhain kypsyvä Zefyr, kookasmarjainen Jonsok, hyvin pakastukseen sopiva Senga Sengana sekä uusimpina tulokkaina Boynty ja Honeoye. Uusia mansikkalajikkeita tulee markkinoille koko ajan. Lajikkeita kehitettäessä pyritään muun muassa parempaan taudin-, homeen- ja pakkasenkestoon.

Verraton C-vitamiinin lähde

Mansikka on kevyttä ja terveellistä syötävä. Runsaan vesipitoisuutensa vuoksi se sisältää vain vähän energiaa, mutta tärkeitä vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sitäkin enemmän. Mansikka on erityisen hyvä C-vitamiinin lähde, sillä jo sata grammaa eli noin kaksi desilitraa marjoja tyydyttää päivän C-vitamiinitarpeen. Mansikassa on runsaasti myös B-ryhmän vitamiineihin kuuluvaa foolihappoa.

Mansikoita on jo vuosisatoja käytetty myös kansanlääkinnässä niiden lääkitsevien ominaisuuksien vuoksi. Marjojen on muun muassa väitetty poistavan munuaiskiviä, lievittävän niveltulehdusta, kihtiä ja reumatismia, vahvistavan maksaa ja tuhoavan bakteereita. Mansikkasurvoksella on myös hoidettu finnejä ja muita iho-oireita. Mansikan lehdistä valmistetun teen uskotaan parantavan sydämen toimintaa, alentavan verenpainetta ja hoitavan muutenkin verisuonia.

(Mtv3-Finfood)