Mamma Mia! -elokuvan tähdet Stellan Skarsgård ja Christine Baranski kertovat Me Too -liikkeen olleen välttämätön herätys elokuva-alalle.
VIDEO: Tapasimme Mamma Mia! -elokuvan tekijät Tukholmassa – "Kolmannesta osasta puhutaan"
Heinäkuussa ensi-iltansa saanut Mamma Mia: Here We Go Again! -elokuva keräsi kokoon jälleen kaikki elokuvan ensimmäisessä, kymmenen vuotta sitten ilmestyneessä osassa esiintyneet supertähdet.
MTV tapasi elokuvassa näyttelevät tähdet Stellan Skarsgårdin ja Christine Baranskin Tukholmassa.
Näyttelijät puhuivat avoimesti siitä, kuinka Me Too -kampanja on vaikuttanut elokuva-alaan ja sen työskentelytapoihin.
Mamma Mia! -elokuvassa päähenkilö Donnan entistä poikaystävää Bill Andersonia näyttelevä Skarsgård kertoo, että Me Too -kampanja on selkeästi muuttanut elokuva-alaa parempaan suuntaan.
– En ole itse kokenut paljon huonoa käytöstä kuvauspaikoilla ja olen tehnyt sata elokuvaa. Mutta tottakai asioita on tapahtunut ja luulen, että paljon tapahtuu erityisesti alan harmailla alueilla.
Me Too -kampanja sai alkunsa syksyllä 2017, kun joukko naisia kertoi joutuneensa yhdysvaltalaisen elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Skarsgård kertoo olleensa mukana useassa Weinsteinin tuottamassa elokuvassa.
LUE MYÖS: Vuosikymmenen odotus palkitaan: Mamma Mia -elokuvan jatko-osa tulee viimein teattereihin
– Tarinat, joita kuulin hänestä, eivät koskeneet hänen toimestaan tapahtunutta seksuaalista häirintää, vaan tapaa jolla hän kohteli ohjaajia ja pilasi uria. En oikeastaan kuulu juorujen piiriin.
Mamma Mia! -elokuvissa päähenkilö Donnan ystävätärtä Tanyaa näyttelevä Christine Baranski kertoo olevansa sitä mieltä, että Me Too -kampanjan olisi pitänyt alkaa jo kauan sitten.
– Tulee olemaan erittäin sotkuista ennen kuin asiat selviävät. On paljon vihaa, ja on aika ilmaista se. On aika päästää se ilmoille, naisten on aika puhua ääneen ja vetää rajat siihen, mikä on sopivaa ja mikä ei.
Baranskin mukaan naisten ja miesten on käytävä keskustelua yhdessä, eikä toisiaan vastaan. Näyttelijä kertoo, että varsinkin elokuva-alalla naiset eivät puhuneet, koska huoli ja ahdistus työpaikkojen ja uran menetyksestä oli todellinen.
– Oli paljon pelkoa, mikä piti ihmiset hiljaisina.