Makkarakulttuuri on rantautunut meille Keski-Euroopasta, mutta oma perinne on näkynyt alusta lähtien. Makkara on tullut Suomeen Saksasta periaatteessa kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran keskiajalla hansakauppiaiden välityksellä ja toisen 1800-luvulla saksalaisten makkarantekijöiden mukana Pietarista. Suomessa eivät Saksan tapaan täyslihamakkarat kuitenkaan yleistyneet. Täällä makkaraan käytettiin eläimen halvemmat osat, ja niitäkin jatkettiin ryyneillä ja jauhoilla sekä 1700-luvulta lähtien perunalla.
Ensimmäinen kirjallinen maininta makkarasta Suomessa on vuodelta 1547. Kokemäenkartanossa tapahtui voudinvaihto ja siinä yhteydessä inventoitiin myös ruoka-aitan sisältö makkaroineen.
Ensimmäisiä suomalaisia makkaroita olivat verimakkarat. joissa täytteenä oli vedellä, maidolla tai kaljalla laimennettua verta ja ruisjauhoja. Lounais-Suomessa ja Satakunnassa tehtiin myös makkaroita, joissa oli ryynipuuroon sekoitettuja sisäelimiä ja "huonompaa" lihaa. Näistä ränttymakkaroista säilöttiin pääosa kiepeille laitettuna puupyttyihin. Näistä makkaroista käytetään myös nimeä laukkamakkara. Nimi tulee suolavedestä eli laukasta, ruotsiksi lake. Laukkamakkaraa on myytävänä lähes samalla reseptillä nykyäänkin, mutta sitä ei säilötä laukkaan vaan se myydään raakana.

Itä-Suomen makkaroissa ei ollut lihaaSuomessa vahvaa makkara-aluetta on ollut läntinen Suomi, Itä-Suomessa ei vastaavaa makkaraperinnettä ole ollut. Etenkin Kaakkois-Suomen lähinnä ortodoksisilla alueilla ei makkaraa tehty lainkaan, uskonto kielsi veren syönnin. Muuallakin Itä-Suomessa makkaroissa käytettiin lihan sijasta ryynipuuroa tai pelkkiä jauhoja. Erikoisin on savolainen kakaramakkara, jossa täytteenä on vain suolattua ohrajauhoa.
1600-luvulta on tietoja teurastajista, jotka tekivät myös makkaraa myytäväksi. He saattoivat myös myydä lihan eteenpäin makkaramaakareille, jotka tekivät siitä sylttyä tai ryynimakkaraa myytäväksi. Kuitenkin vielä 1900-luvun alkuun asti makkarat tehtiin Suomessa pääasiallisesti kotona omaan käyttöön ja tämä tapa jatkui maatiloilla vielä 1950-luvulla.

