Makkarakulttuuri on rantautunut meille Keski-Euroopasta, mutta oma perinne on näkynyt alusta lähtien. Makkara on tullut Suomeen Saksasta periaatteessa kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran keskiajalla hansakauppiaiden välityksellä ja toisen 1800-luvulla saksalaisten makkarantekijöiden mukana Pietarista. Suomessa eivät Saksan tapaan täyslihamakkarat kuitenkaan yleistyneet. Täällä makkaraan käytettiin eläimen halvemmat osat, ja niitäkin jatkettiin ryyneillä ja jauhoilla sekä 1700-luvulta lähtien perunalla.
Ensimmäinen kirjallinen maininta makkarasta Suomessa on vuodelta 1547. Kokemäenkartanossa tapahtui voudinvaihto ja siinä yhteydessä inventoitiin myös ruoka-aitan sisältö makkaroineen.
Ensimmäisiä suomalaisia makkaroita olivat verimakkarat. joissa täytteenä oli vedellä, maidolla tai kaljalla laimennettua verta ja ruisjauhoja. Lounais-Suomessa ja Satakunnassa tehtiin myös makkaroita, joissa oli ryynipuuroon sekoitettuja sisäelimiä ja "huonompaa" lihaa. Näistä ränttymakkaroista säilöttiin pääosa kiepeille laitettuna puupyttyihin. Näistä makkaroista käytetään myös nimeä laukkamakkara. Nimi tulee suolavedestä eli laukasta, ruotsiksi lake. Laukkamakkaraa on myytävänä lähes samalla reseptillä nykyäänkin, mutta sitä ei säilötä laukkaan vaan se myydään raakana.
