Maailmaa järkyttäneestä Lockerbien terrori-iskusta tänään 30 vuotta – Kaupungin asukkaat muistelevat tuhon päivää: "Ruumiita makasi aitani päällä"

Lockerbien terrori-iskusta on tänään 30 vuotta 1:54
Lockerbien terrori-isku teki massiivista tuhoa.

Lockerbien lentokone-iskusta tulee tänään tasan 30 vuotta. 21.12.1988 tapahtuneessa terrori-iskussa menehtyi pommitetun Pan Amin matkustajakoneen mukana 259 ihmistä. Lisäksi 11 ihmistä kuoli lentokoneen osien tippuessa Skotlannin Lockerbien kaupunkiin. Valtaosa menehtyneistä olivat amerikkalaisia.

Pan Amin lento 103 oli matkalla Lontoon Heathrown kentältä New Yorkiin, kun lentokone räjähti ja tippui lähes kymmenen kilometrin korkeudelta alas Skotlannin Lockerbien kaupunkiin. Kone ehti olla taivaalla ainoastaan 35 minuuttia ennen kohtalokasta räjähdystä. 

Koneen räjäytti kasettisoittimeen piilotettu Semtex-pommi. Pommi oli koneen etuosassa sijaitsevan matkalaukun sisässä. 

Lockerbien terrori-isku oli pahin Yhdysvaltoja vastaan kohdistuva terrori-isku, ennen maailmaa järkyttänyttä WTC -iskua New Yorkissa syyskuussa 2001.

Pienkaupungin asukkaat järkyttyivät

BBC kokosi paikallisten tarinoita kohtalokkaalta turmapäivältä. David Stewart oli 17-vuotias, kun Pan Amin lentokone syöksyi alas taivaalta. Hän asui tuolloin perheensä kanssa maatilalla ja muistaa kamalan rysäyksen ja liekkimeren, joka tuli kaupungin suunnalta.

– Ymmärsin, että jotain vakavaa oli tapahtunut, kun isäni ryntäsi sisälle järkyttynyt ilme kasvoillaan, kertoi Stewart.

Stewart lähti isänsä kanssa kaupunkiin tarjoamaan apuaan.

Lockerbien asukkaita odotti ulkona lohduton näky. Maa oli peittynyt tuhoutuneen lentokoneen osilla, talon raunioilla, matkustajien matkatavaroilla, joululahjoilla, sekä runnelluilla ruumiilla.

Miehet päättivät auttaa matkustajien etsinnöissä. Stewartin muistiin on painautunut lapsi, jonka hän löysi turmapaikalta.

– Hän oli noin puolentoista vuoden ikäinen. Muistan, että hänellä oli todella vaaleat hiukset, muisteli Stewart kammottavaa näkyä.

Lapsi tunnistettiin myöhemmin Bryony Oweniksi, joka haudattiin yhdessä äitinsä kanssa samaan arkkuun Iso-Britannian Walesiin. 

Stewart ja hänen isänsä päättivät perääntyä suurempien etsintöjen alkaessa. Vuosikymmeniin he eivät kyenneet puhumaan tai muistelemaan tuota kauhuntäyteistä päivää.

– Osa poliiseista olivat siellä yötä päivää. Me olimme siellä vain hetken, mutta silti etsinnät painautuivat mieleemme loppuiäksemme, kuvaili Stewart.

"Taivas muuttui oranssiksi ja liekit leiskuivat"

Marjory McQueen oli kotona lastensa kanssa katsomassa televisiota, kun hän luuli ulkona ukkostavan. Ääni kuitenkin voimistui ja muistutti naista enemmän suuresta jysähdyksestä.

– Sitten suhahti ja taivas muuttui oranssiksi ja liekit leiskuivat kymmeniä metriä ylöspäin. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä oli tapahtunut, muisteli McQueen. 

"Ruumiita makasi aitani päällä"

Peter Giesecke asui hiljaisella alueella Lockerbien kaupungissa. Hänen lapsensa olivat nukkumassa, kun hän kuuli omituista ääntä hieman kello seitsemän jälkeen illalla.

Mies huomasi ikkunasta, kuinka taivaalla lentänyt kirkas valo räjähti maahan iskeytyessä. Räjähdyksen voimasta Giesecken talo tärisi ja sähköt hävisivät. 

– Lapseni saapuivat hädissään luokseni. Talossamme oli lasia ja pirstaleita kaikkialla, muisteli Giesecke.

Mies muistaa haistaneensa vahvaa polttoaineen hajua. Hänen puutarhansa oli hetkessä peittynyt raunioista.

– Kamalinta oli ne ruumiit. Ruumiita makasi aitani päällä ja ikkunoiden edessä. Niitä oli kaikkialla. Muistan kuitenkin ikuisesti tytön siellä aidalla. Hänellä oli sininen paita, kuvaili Giesecke.

Lopulta yli kuusikymmentä ruumista löydettiin lähialueelta.

Giesecken luona vieraili myöhemmin erään lento-iskussa kuolleen naisen vanhemmat.

– Tietääkseni tyttäreni löydettiin takapihaltasi, muisteli Giesecken vierailevan äidin sanoja.

Giesecke muistaa keskustelleen vanhempien kanssa tapahtuneesta koko yön. Yhä tänä päivänä he pitävät yhteyttä toisiinsa.

"Pidin kädessäni käsilaukkua, jonka piti olla New Yorkissa"

Josephine Donaldson palasi kotiin muutama tunti iskun jälkeen. Kaupunki oli täynnä raunioita, tulipaloja, poliiseja, ambulansseja ja palomiehiä. Naisen pihalla makasi käsilaukku.

– Avasin käsilaukun ja sen sisältä paljastui 21-vuotis syntymäpäiväkortteja. Hänen nimensä oli Nicole Boulanger, ja hän oli täyttänyt 21 vuotta lokakuun 28. päivä.

Donaldson laittoi myöhemmin television päälle ja näki uutislähetyksestä Boulangerin äidin odottavan tytärtään New Yorkin lentokentällä.

– Tunsin suurta surua. Kuolleen naisen äiti odotti tytärtään Pan Amin 103 lennolta. Tuntui oudolta, että samaan aikaan minä pidin hänen tyttärensä käsilaukkua käsissäni, kertoi Donaldson.

Oikeudenkäynnissä tuomittiin ainoastaan yksi ihminen

Lockerbien iskun oikeudenkäynti alkoi vasta 12 vuotta myöhemmin Alankomaissa. Kaksi ihmistä saivat syytteet terrori-iskusta.

Lopulta pommi-iskun suunnittelusta tuomittiin tammikuussa 2001 elinkautiseen vankeuteen Libyan tiedustelupalvelun entinen agentti Abdel Basset al-Megrahi. Toisen miehen syytteet kumottiin.

Tuomittu vapautettiin kuitenkin vankeudesta vuonna 2009 miehen parantumattoman eturauhassyövän vuoksi. Hänet palautettiin kotimaahansa Libyaan.

Britanniassa ja Yhdysvalloissa paheksuttiin laajasti vapauttamispäätöstä, kun al-Megrahin terveys osoittautuikin sanottua paremmaksi. al-Megrahi menehtyi lopulta toukokuussa 2012. 

Edelleen uskotaan, että al-Megrahi ei toiminut terrori-iskussa yksin. Muita ihmisiä ei kuitenkaan ole onnistuttu yhdistämään iskuun.

Lue myös:

    Uusimmat