Luuston haurastuminen on erityisesti naisten ongelma, koska naisilla luun massa on alhaisempi kun miehillä ja hormonaaliset tekijät kiihdyttävät luuston heikkenemistä. Monipuolisella ravinnolla ja riittävällä vitamiinien ja kalsiumin saannilla asiaan voi kuitenkin vaikuttaa.
Luusto on elävää kudosta. Sitä rakennetaan ja hajotetaan jatkuvasti noin 30 vuoden ikään asti. 35 ikävuoden jälkeen luun massa alkaa vähentyä n. 0,5 % vuodessa. Luusto heikkenee, kun luuta hajottavat solut (osteoklastit) toimivat tehokkaammin kuin rakentavat solut (osteoblastit). Luun ohetessa murtumien vaara kasvaa.
Luun massan kehitykseen ja heikkenemiseen voi vaikuttaa oikealla ravinnolla. On esimerkiksi todettu, että lonkkamurtuman saaneilla iäkkäimmillä naisilla on alhaiset K-vitamiinitasot. Naisilla luun massa on alhaisempi kuin miehillä ja hormonaalisista syistä heikkeneminen kiihtyy vielä vanhemmiten. Viime vuosina kuitenkin mm. lonkkaluun murtumat ovat lisääntyneet myös miehillä.
Luumassan 30-vuoden ikään kestävässä rakentumisessa tulisi tutkimusten mukaan pyrkiä maksimoimaan luun tiheys. Luuston maksimaalinen tiheys varmistaa sen kunnossa pysymisen myös vanhemmalla iällä, kun luuta hajoaa enemmän kuin rakentuu.
Osteoporoosi
Osteoporoosi, eli luukato on yleissairaus, jossa luusto haurastuu normaalia enemmän ja luun mineraalitiheys alentuu 25–30 % normaalista tasosta. Pienempää alentumista kutsutaan osteopeniaksi. Haurastumisesta seuraa luunmurtumia.
Osteoporoosia voi ennaltaehkäistä huolehtimalla, että elimistö saa ravinnosta tarpeeksi vitamiineja ja kalsiumia. Liikunta ja terveellinen, monipuolinen ravinto ovat hyväksi luustolle.
