Tina Lundán on tottunut pukemaan sanoiksi oman elämänsä kriisikohdat. Ensin hän kirjoitti puolison sairastumisesta ja kuolemasta, nyt leskeydestä. Kaikki yhteneväisyydet omaan elämään ovat kuitenkin Lundánin mukaan näennäisiä.
Tina Lundán varoittaa jo etukäteen suhtautuvansa haastatteluihin varauksella, mutta suostuu kuitenkin keskustelemaan uudesta kirjastaan. Hän kertoo kieltäytyneensä kaikista haastattelupyynnöistä aiemmin, myynti- ja arvostelumenestykseksi kohonneen kirjan Viikkoja, kuukausia ilmestymisen aikoihin. Rehellisesti ja raadollisestikin kuolinkamppailua kuvaillut kirja herätti suurta kiinnostusta, mutta tuli aiheena liian lähelle Lundánien perhettä. Nyt, kaksi vuotta kirjan ilmestymisen ja Reko Lundánin kuoleman jälkeen tilanne on muuttunut. Tina Lundán on valmis puhumaan ja hymyilemään kameralle.
- Tämä haastateltavana ja kuvattavana oleminen on minulle ihan uutta. Jännittää, mutta onneksi huomaan, että kehitystä tapahtuu. En ole enää aivan yhtä huono kuin ensimmäisillä kerroilla, Lundán naurahtaa.
Tina Lundán avaa toimittajalle kotinsa oven kertoakseen kirjastaan Ensimmäinen kesä. Se on samaan aikaan sekä viipyilevä kesänviettokuvaus että suorasanainen kertomus leskeksi jääneen Sannan ensimmäisestä kesästä yksin. Tämä kirja syntyi Ludánin mukaan täysin vailla deadlinea tai muita paineita, toisin kuin esikoinen.
- Kirjoitin suunnattoman paineettomassa tilassa. En ollut taloudellisesti riippuvainen kirjoittamisesta eikä kustantajakaan hätistellyt aikarajoilla. Ei ollut samanlaista hoppua, deadlinea, kuin esikoisen kanssa. Sain myös runsaasti palautetta kirjoitusvaiheessa, niin kustantamosta kuin ystäviltäkin. Minä nautin tämän kirjan työstämisestä.
