Lumiukkojen humppaa Taidehallissa

Pisuaari pisuaarissa

Velmuileva näyttely alkaa jo alakerran vessoista. Naistenhuoneessa kurkkivat ruostumattomasta teräksestä tehdyt Pojat.Miesten wc:n pisuaarin laidalla on teos Töölöläisen kirjailijan puku eli päätön mies. Se viittaa kuvanveistäjän mukaan lähellä asuneeseen kirjailija Mika Waltariin.

-Waltarihan toivoi, ettei hänen kunniakseen pystytettäisi patsaita, vaan rakennettaisiin julkinen pisoaari. Jos joku Taidehallissa kävijä sattuu osumaan onttoon patsaaseen, niin sehän on vain suuri kunnia, nauraa Kauhanen.

Kunnianosoitus Veljmiehelle

Portaikossa on päättömiä pukumiehiä. Yksi karhu selässään, toinen roikkumassa jaloistaan. Ylätasanteella katsojaa on vastaanottamassa kolmikätinen Veljpuolj, joka muistuttaa Espoon taidemuseo EMMAn Taidepoliisi-maamerkkiä.

Kauhanen kertoo, että Veljpuolj on kunnianosoitus kuvanveistäjä Heikki KonttisenVeljmies-patsaalle, joka paljastettiin Kuopion torilla vuonna 1959. -Konttinen työskenteli ennen minua Tapiolan Nallenpolulla samassa ateljeessa kuin minä nyt, ja halusin kunnioittaa häntä, Kauhanen kertoo.

Näyttely osoittaa, että Kauhasen veistosaiheet ovat 30 vuodessa muuttuneet esittävistä figuureista, torsoista ja koirista abstrakteihin spiraaleihin. Ne tuovat mieleen Kauhasen läpimurtoteoksen Suuri aika, joka on aikanaan paljon kohua herättänyt Urho Kekkosen kierteistä tiimalasia muistuttava muistomerkki Kajaanissa.

Hurttia ja vaahtopäitä

Kauhanen on tehnyt Taidehallin suurin saleihin veistoksistaan tilataideteoksia, joissa Pumpulityttö ja Vaahtopää tanssivat lumiukkojen eli Lum´ukkojen kanssa. -Ne humppaavat seurojentalolla ja Vaahtopää saattaa jopa kadottaa tajuntansa, Kauhanen naureskelee.

Kauhasen teokset ovat monitulkintaisia, mutta niitä on helppo lähestyä. Kauhanen antaa salien ja teosten nimillä viitteitä siihen, mitä hän on ajatellut, mutta on avoin kaikille tulkinnoille. -Siellä on joitakin johtolankoja, mutta haluan antaa katsojille vapauden ajatella, mitä haluaa, Kauhanen sanoo.

Suomen Taideyhdistyksen tuottama näyttely esittelee Kauhasen keskeisiä aiheita 1980-luvulta lähtien, mutta pääpaino on uusimmissa, 2000-luvun pronssi- ja alumiinfiguureissa.