Lukupiiri: Tuleeko minustakin sellainen äiti?

Kirja: Äitikortti
Kirjailija: Anu Silfverberg
Kustantaja: Teos
Helmiä: 5
Kenelle: Ihan jokaiselle. Kirjan pitäisi kuulua seksivalistuksen pakkolukemistoon ja jokaisen äidin luottokäsikirjojen valikoimaan.

Olen juuri sen ikäinen nainen, että toimittajan ja kirjailijan AnuSilfverberginÄitikortti on kuin luotu minulle, minun tilanteeseeni: kolmekymppinen, naimisissa ja lapsi (yksi) haaveissa. Ehkä tämän takia kirja osui ja upposi. Käkätin sitä lukiessani yön pimeinä tunteina yksin olohuoneessa niin hysteerisesti, että mies tuli nostamaan mekkalan talon nukkuma-ajoista. En vain voinut laskea kirjaa kädestäni, vaan ahmin sitä niin julkisissa kulkuvälineissä kuin vessassakin.

Tähän asti olen ajatellut, että päätän haluavani lapsen ja sitten sen tekeminen aloitetaan. Näin oli muuten ajatellut kirjan mukaan myös Silfverberg. Mutta kun ei se mene niin, sen opin. Raskaaksi tuleminen on todella vaikeaa, eikä onnistu kuin noin kymmenenä päivänä vuodesta. Ja se vaikeutuu jatkuvasti ikävuosien karttuessa. Pitäisiköhän sittenkin luopua koko haaveesta? Kirjan luettua nimittäin vähän pelottaa.

Kauhean vaikeaa se lapsien hankkiminen, ja mitä jos minä putoan sinne kammottavaan Äitiyden Mustaan Aukkoon, mitä jos minusta tulee juuri sellainen äiti. Olen otollista maaperää ”juuri sellaisuudelle”. Ja mitä, jos minä haluan nukkua perhepedissä ja kotoilen ja mammailen ja vaikka mitä kamalaa. Enkä anna mieheni hoitaa lastani. Ja imetän jälkeläistäni esikouluikäiseksi, koska en uskalla päästää irti. Ja kuljen tissi paljaana kaupungilla ylpeänä täysimetyksestä. Ja pidän äitiyttä työnä. Ja putoan pois uraputkesta. Ja KAIKKI vihaavat minua. Ja ja ja …

Niin kuin näette, Äitikortti saa ajattelemaan. Ajattelemaan esimerkiksi sitä, mikä naisen seksuaalisuudessa on niin kamalaa, että sitä pelätään. Tämä näkyy jo siinä, että naisen sukupuolielin on jotain mystistä ja salaista, josta ei oikeastaan kai halutakaan tietää hirveästi. Silfverberg kirjoitti kirjassa osuvasti naisen seksuaalisuuden diskurssista näin: ”Kun poika tulee tiettyyn ikään, hän alkaa saada orgasmeja unissaan, ja että kun tyttö tulee tiettyyn ikään, hän alkaa vuotaa verta.”

Kirjan luettuani yritin pakottaa puolisoani lukemaan sitä, kun kerran minä ”opin niin paljon uutta asioista, joista kukaan ei ole puhunut”. Mutta ei se suostunut. No, sen sijaan sain iskostettua ajatuksen lukemisesta naispuolisille kavereilleni, ja nyt kirja on kysytty kapistus, joka käsistä lähtiessäni tulee kiertämään varmaan jokaisen lähipiirini hameväen edustajan siitä huolimatta löytyykö lapsia vai ei. Tämä taisi muuten olla ensimmäinen kirja, jolle annan täydet tähdet.

Äitikortti on älykäs teos, joka sisältää huumoria, mutta myös tietoa. Siinä uskalletaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja vähän läksyttääkin. Haluaisin kuulla jonkun perheellisen kommentin kirjasta – tuntuiko se yhtä osuvalta? Kommentoikaa!

Teksti: Jenni Junkala

Kuva: Teos