Lukupiirissä luetaan kiehtovia, keskustelua herättäviä kirjoja! Esittelemme viikoittain lukemisen arvoisen kirjan, jonka voit voittaa omaksesi.
Kirja: Äitikortti
Kirjailija: Anu Silfverberg
Kustantaja: Teos
Helmiä: 5
Kenelle: Ihan jokaiselle. Kirjan pitäisi kuulua seksivalistuksen pakkolukemistoon ja jokaisen äidin luottokäsikirjojen valikoimaan.
Olen juuri sen ikäinen nainen, että toimittajan ja kirjailijan Anu Silfverbergin Äitikortti on kuin luotu minulle, minun tilanteeseeni: kolmekymppinen, naimisissa ja lapsi (yksi) haaveissa. Ehkä tämän takia kirja osui ja upposi. Käkätin sitä lukiessani yön pimeinä tunteina yksin olohuoneessa niin hysteerisesti, että mies tuli nostamaan mekkalan talon nukkuma-ajoista. En vain voinut laskea kirjaa kädestäni, vaan ahmin sitä niin julkisissa kulkuvälineissä kuin vessassakin.
Tähän asti olen ajatellut, että päätän haluavani lapsen ja sitten sen tekeminen aloitetaan. Näin oli muuten ajatellut kirjan mukaan myös Silfverberg. Mutta kun ei se mene niin, sen opin. Raskaaksi tuleminen on todella vaikeaa, eikä onnistu kuin noin kymmenenä päivänä vuodesta. Ja se vaikeutuu jatkuvasti ikävuosien karttuessa. Pitäisiköhän sittenkin luopua koko haaveesta? Kirjan luettua nimittäin vähän pelottaa.
Kauhean vaikeaa se lapsien hankkiminen, ja mitä jos minä putoan sinne kammottavaan Äitiyden Mustaan Aukkoon, mitä jos minusta tulee juuri sellainen äiti. Olen otollista maaperää ”juuri sellaisuudelle”. Ja mitä, jos minä haluan nukkua perhepedissä ja kotoilen ja mammailen ja vaikka mitä kamalaa. Enkä anna mieheni hoitaa lastani. Ja imetän jälkeläistäni esikouluikäiseksi, koska en uskalla päästää irti. Ja kuljen tissi paljaana kaupungilla ylpeänä täysimetyksestä. Ja pidän äitiyttä työnä. Ja putoan pois uraputkesta. Ja KAIKKI vihaavat minua. Ja ja ja …