Lukupiirissä luetaan kiehtovia, keskustelua herättäviä kirjoja. Tällä kertaa vuorossa on Pia Heikkilän elämäniloinen Operaatio Lipstick.
Kirja: Operaatio Lipstick
Kirjailija: Pia Heikkilä
Kustantaja: Otava
Helmiä: 3
Kenellä: Vipinää kaipaaville naisille
”Olisin halunnut kiljua, etten enää tahtonut olla sinkku. Halusin löytää kunnon miehen, joka olisi rehellinen ja rakastaisi minua sellaisena kuin olen. Jonkun, joka aina välillä muistuttaisi minulle, ettei maailma loppujen lopuksi ole niin paha paikka. Olin kyllästynyt typeriin peleihin, tyhjän höpöttämiseen, yökausien hillumiseen ympäriinsä.”
Päähenkilö on kolmekymppinen sinkkunainen ja sotakirjeenvaihtaja Anna Sandström. Anna viettää aikaa Afganistanissa skuuppeja etsien ja miehiä metsästäen.
Aivan kirjan alussa Anna tapaa mystisen Markin, johon nainen törmää mitä yllättävämmissäkin tilanteissa. Tämä ei kuitenkaan estä häntä hyppimästä edelleen miehestä mieheen ja käyttämästä sulojaan myös skuuppien löytämisessä.
Seksillä rietastelua ja viinalla läträäminen vähenevät kirjan ottaessa selkeästi uuden suunnan, kun Annan kämppis Kelly haluaa kostaa petturi poikaystävälleen Richielle. Kelly tietää entisen poikaystävänsä sekaantuneen laittomiin puuhiin ja yhdessä naiset päättävät selvittää, mistä tässä kaikessa on oikein kyse.
Operaatio Lipstick -kirja aiheutti minussa hyvinkin epämääräisiä tunnelmia. Kirjan tapahtumapaikka oli mielenkiintoinen, mutta ajatus sotatantereesta ja kosteista bileistä ja epämääräisestä seksistä tylsän miehen kanssa eivät jotenkin sopineet yhteen. Lukuisat sinkkunaiset voivat takuulla kuitenkin osittain samaistua kirjan päähenkilöön, mikä on tietenkin hyvä asia. On kuitenkin hämmentävää lukea saman kappaleen aikana pikanuudelipanoista ja räjähtävistä pommeista.
”Päädyimme minun luokseni, koska Peten tukikohta oli poissa laskuista. Petestä tulisi tänä yönä minun ”pikanuudelipanoni”. Se oli termi, jonka Kelly oli keksinyt tällaisille öille: sitä tietää pettyvänsä, mutta mieli tekee kuitenkin.”
Ajoittain kirja eteni mukavalla tempolla eteenpäin, mutta väkisin väännettyjen seksikohtausten lukeminen tuntui erikoiselta. Kirjassa oli ehkä yritetty löytää Sinkkuelämää-sarjasta tuttua tyyliä, mutta tapahtumapaikka ei välttämättä ollut tällaisille aiheille mikään kaikkein otollisin. Kirja onneksi parani selkeästi loppua kohti, kun seksikohtausten sijaan keskityttiin elämään kriisialueella.
Heikkilän kirja on viihdyttävä ja mukaansatempaiseva, mutta en kyllä tarttuisi kirjaan enää toiste. Ihan kelvollista matkaluettavaa, mutta ei ansaitsisi paikkaa kirjahyllystäni.