Lukupiiri: Mitä jos hyväksyisit vartalosi sellaisena kuin se on?

Nimi: Nainen puntarissa. Kuinka tehdä minunkaupat itsensä ja kehonsa kanssa?
Kirjailija: Jaana-Mirjam Mustavuori
Kustantaja: Kirjapaja
Helmiä: 3
Kenelle: Oletko kyllästynyt ulkonäköpaineisiin, iänikuiseen laihdutukseen ja mietit, kuinka hyväksyä oma kroppa sellaisena kuin se on? Jos painosta ja ulkonäöstä jauhamisesta on tullut pakkomielteesi (olit sitten minkä painoinen tahansa) tai olet saanut siitä muuten vain tarpeeksesi, tämä kirja saattaa ravistella sinut todellisuuteen, jossa on mukavampi elää.

Vapaa kirjoittaja ja hyvinvointikouluttaja Jaana-Mirjam Mustavuori pureutuu uusimmassa teoksessaan Nainen puntarissa ulkonäköpaineiden maailmaan ja siihen, miten omasta kehostaan voi vieraantua ja elämästään tehdä varsin raskasta, jos keskittää kaiken energiansa nykymaailman ihannenaisvartalon tavoittelemiseksi.

Mustavuori kysyy, miksi ruumistaan pitäisi muokata loputtomiin, mistä syystä ulkonäköään ja vartaloaan ei voisi rakastaa sellaisena kuin se on – ja miksei keskitytä enemmän siihen, miltä ruumiissa ja mielessä tuntuu.

On aika herätä, siskot. Jos haluamme löytää itsemme loputtomien dieettien, ryppyvoiteiden ja jumppakeppien seasta, meidän on havahduttava. Meitä on huiputettu pahasti. -- - - Mihin me naiset oikein olemme menossa? Nyt tarvitaan uudenlainen naisten vapautusliike: meidän on vapautettava itsemme markkinavoimien ja median ylläpitämästä täydellisen naisen myytistä. On aika herätä Ruususen unesta ja asuttaa oma ruumiimme. Meidän on lakattava esittämästä itseämme. Ruumis on naisen koti, ei elinkautinen rangaistus, muokattava kohde tai monitoimikone, joka tekee kovaa tulosta aamusta iltaan työpaikalla, kotona ja makuuhuoneessa. Ruumiillisuus voi olla muutakin kuin ulkonäkönormien suorittamista ja kuntosalitreeniä. Se on ihmisen maailmassa olemisen tapa.

Mustavuori ruotii yhteiskunnan epäkohtia aina seksillä myyvästä mainonnasta ja naistenlehtien kansikuvatytöistä laihdutusteollisuuteen. Kirja panee lukijansa ajattelemaan, onko täydellisyyden tavoittelussa mitään järkeä. Lihavuuden puolestapuhujaksi kirjailija ei tunnustaudu, mutta kertoo omalla elämäntarinallaan, esimerkeillään ja tutkijoiden sekä asiantuntijoiden lainauksiin tukeutuen haaveestaan, jossa maailma olisi ”suvaitsevainen ja lempeä”, ja ihminen hyväksyisi itsensä ja toisensa sellaisenaan.

Nykyruumis luodaan sen sijaan että se olisi jotain valmiiksi annettua. Ruumis on elämän kestävä projekti, eikä se tule koskaan valmiiksi. Se on monien merkitysten ja käytäntöjen risteyskohta, ja hanke, jota yksilö toteuttaa mieltymystensä mukaan. Ruumista muokkaamalla muovataan myös minuutta, sitä, kuka minä olen, millainen minä olen ja miten minä haluan tulla nähdyksi. Jokaiselle kuuluu nykyisin ikinuoren ja virheettömän ruumiin tavoittelu iästä riippumatta, juuri oikean kokoisen ja muotoisen, sopivasti lihaksikkaan ja hyväkuntoisen. Yritämmekö hämätä kuolemaa?

Mustavuori käsittelee myös seksuaalisuutta, henkistä hyvinvointia, aistien terävöittämistä ja itseilmaisua.

Ei ihme, että nykynaista usein ahdistaa ja riittämättömyyden tunteet piinaavat. Vaikka kuinka ponnistelee, ei muutu täydelliseksi. Ja kaiken seksiä, seksikkyyttä ja naisen ulkonäköä koskevan rummutuksen keskellä unohtuu liian usein puhe tunteista, vuorovaikutuksesta, rakkaudesta ja sitoutumisesta toiseen ihmiseen ja omaan itseensä.

Kirjassa on paljon kiinnostavaa asiaa, mutta tiettyjen asioiden toisto alkaa välillä väsyttää lukijaansa. Paikoittain tekstissä on vouhottamisen makua, mutta myönnettävä on, että lukijan mieleen hiipii ajatus: miksi tosiaan ei voisi liikkua pelkästä liikkumisen ilosta, lakata tuijottamasta vaakaa, nauttia elämästä ja panostaa energiansa johonkin muuhun kuin siihen, että yrittäisi koko ikänsä saada samanlaista vartaloa kuin Bar Refaelilla?

Teksti: Anni Uittamo

Kuva: Kirjapaja