Kirja: Paha mieli

Kirjailija: Jari Nissinen

Kustantaja: Like

Helmiä: 4

Kenelle: Ei herkille. Pahuudesta kiinnostuneille, jännäri- ja dekkarifaneille.

Paha mieli ei ole lähelläkään viime vuosien hittihahmo Mielensäpahoittajaa. Jari Nissisen esikoisromaanin päähenkilö Jessen mieli on todella synkkä – ja paha. Nissinen ei selittele syitä pahuuteen, vaan päästää lukijan suoraan päähenkilön narsistisen pään sisään.

”Ytimeni pyrkii vapauteen. Se haluaisi rikkoa kontrollin, murtautua ulos milloin silmistäni, milloin suustani, milloin eleistäni. Se haluaa riehua. Mutta nyt ei ole sen aika.”

– Lainaus teoksesta

Jesse on menestyvä näyttelijä, joka haluaa luoda täydellisen teoksen. Muut ovat armottomasti hänen alapuolellaan, ainakin Jessen mielestä, sillä empatiakyvytön ja kunnianhimoinen mieli ei näe läheisissäänkään muuta kuin pilkattavaa.

Näyttelijäntöitä itsekin tekevä Nissinen johdattaa lukijan Jessen mukana seuraamaan elokuva- ja televisiotuotantoa tekijöiden näkökulmasta. Kuvaukset suomalaisen esittävän taiteen kulissien takaisesta maailmasta ovat mielenkiintoisia, ja lukija tulee miettineeksi, onko kirjan henkilöillä todellisuudessa vastineita.

Nyrjähtänyt mieli pyörii taiteen, seksin ja väkivallan ympärillä, ja Jesse häilyy todellisuuden ja oman maailmansa välissä. Välillä kirja jää kuvailemaan päähenkilön pään sisäisiä pitkiä monologeja siitä, kuinka asioiden tulisi olla ja mennä. Toisinaan purkaukset pääsevät vahingossa ulos suusta.

Romaania verrataan kirjan takakannessa Bret Easton Ellisiin, ja samankaltaisuudet Jessen ja Amerikan Psykon päähenkilön Patrick Batmanin kanssa ovat huomattavat. Henkilöiden kylmäävät ajatusmaailmat ja häikäilettömät ajatukset ja teot oman edun takaamiseksi ovat hämmästyttävän samankaltaisia, mutta Nissinen kuitenkaan ei sorru pelkkään pastissiin.

”Hiki kihahtaa hiusrajaan. Iho ritisee paahtavien lamppujen loisteessa, en mahdu sisälleni, ytimeni pyrkii ulos. Se haluaa vapauteen, se haluaa näyttää, kuka on isäntä, se haluaa sanella lait ja säännöt, se tietää mistä on kyse, kuinka tämän kuuluu mennä. Miksei näitä juhlia järjestetä laivalla, voisi ajastaa uppoamaan koko maan viihdekerman kerralla, putsata pöydän kertakaikkisesti, jotta todelliset lahjakkuudet pääsisivät esiin.”

– Lainaus teoksesta

Vaikka osa kirjan tapahtumista nostaa niskavillat pystyyn ja on sietokyvyn rajamailla, ei kirjailija läjäytä kaikkea inhorealismia suoraan lukijan kasvoille, vaan jättää asioita mielikuvituksen varaan. Tässä auttaa Nissisen loistava kielenkäyttö, joka vyöryttää tekstiä kielikuvien ja vertausten voimalla eteenpäin.

Kirjan tapahtumapaikkat ja aika hyppivät välillä rajustikin eteenpäin, mutta tämä ei haittaa tapahtumien seuraamista. Eivätkä varsinaiset tapahtumat taidakaan olla pääosassa, vaan kirjan ydin on saada näkymä pahaan pään ytimeen.