Lukija

Parhaiten Tunnit-romaanin kauniista filmatisoinnista tunnettu brittiohjaaja Stephen Daldry yltää lähes yhtä vaikuttavaan lopputulokseen toisen menestysromaanin parissa. Saksalaisen Bernhard Schlinkin kiitetty Lukija (1995) saa arvoisensa valkokangaskäsittelyn David Haren käsikirjoittamassa elokuvassa, jonka kirkkain vetonaula on naispääosasta Oscar-palkittu Kate Winslet.

Lukija sivuaa holokaustia ja siihen liittyviä yksilön ja yhteisön vastuun teemoja muttei ole varsinainen ”holokausti-elokuva”, mikä on hyvä asia. Toisen maailmansodan rikokset ovat vain yksi sen keinoista käsitellä ihmisten välisiä monimutkaisia ja salaperäisiä suhteita, rakkauden, omantunnon ja anteeksiannon kysymyksiä.

Ilmestyttyään paljon keskustelua herättänyt romaani kertoo 15-vuotiaasta Michael Bergistä, joka 1950-luvun sotienjälkeisessä Berliinissä tapaa itseään kaksi kertaa vanhemman Hanna Schmitzin ja rakastuu ensimmäisen kerran elämässään. Rempseä raitiovaunurahastaja Hanna (Winslet) on eri yhteiskuntaluokasta kuin pikkuvanha porvarispoika (David Kross), ja kantaa sisällään suurempaa salaisuutta kuin tämä voisi koskaan kuvitella.

Yhden kesän ajaksi heidän välilleen syntyy side, joka muuttaa herkän nuorukaisen maailman ja vie häneltä viattomuuden. Kuorensa taakse piiloutuva nainen tekee pojasta itselleen hellän rakastajan – ja lukijan. Ääneen luetuista Mark Twaineista, Homeroksista ja Tsehoveista rakentuu kahden hyvin erilaisen ihmisen yhteinen pakomahdollisuus.

Tarinan varsinaiseen aiheeseen päästään kuitenkin vasta vuosia myöhemmin, kun näkemyksellisen professori Rohlin (Bruno Ganz) johdolla oikeustiedettä opiskeleva Michael kohtaa Hannan uudestaan, nyt natsien rikoksia käsittelevässä oikeudenkäynnissä. Mitä oikeastaan on lukutaito? Schlinkin romaani ja Daldryn elokuva kysyy. Ja tarkoittaa paitsi konkreettista ja lainlukutaitoa, myös ja ennen muuta moraalista lukutaitoa.

Elokuvan kolmannessa aikatasossa keski-ikäiseksi kypsynyttä Michaelia esittää Ralph Fiennes vakuuttavan hillittyyn tyyliinsä. Nyt jo aikuisen tyttären isä on yhä jollakin tapaa hukassa ja lopullisia vastauksia vailla. Nuorena koettu suuri rakkaus on trauma, jos sen aiheuttamaa haavaa ei ole koskaan paikattu. Oman merkityksellisen lääkkeensä haavaan tarjoaa itsekin haavoitettu vainon uhri Ilana Mather (Lena Olin).

Kuten Tunneissa, Daldry tavoittaa kerronnassaan hämmästyttävästi alkuteoksen hienot vireet ja monisävyisen tunnelman. Urbaanin Berliinin ja Kölnin maaseutumaisemissa liikkuvien tapahtumien yllä roikkuu samaan aikaan suuri suru ja nuoruuteen liittyvä puhdas eroottinen lataus.

Kymmenen vuotta pystiään odottanut Winslet on tosiaankin Oscarinsa ansainnut. Paitsi luontevan saksanaksentin hän hallitsee keski-ikäisestä mummoksi vanhenevan Hannan ristiriitaisen hahmon niin sisäistetysti, että tätä haluaa ymmärtää mahdottomankin moraalisen dilemman edessä. 34-vuotiaana myös Revolutionary Roadissa vakuuttanut Winslet on parempi kuin koskaan.

Elokuvan palkitsevin yllätys on kuitenkin nuori saksalaislöytö David Kross. Hän on vastauksia etsivänä, älykkäänä Michaelina loistava. Kuvauksissa piti odottaa Krossin 18-vuotispäivää, jotta hän voisi laillisesti simuloida seksiä viisitoista vuotta vanhemman Winsletin kanssa. Odotus kannatti. Heidän välisensä jännite on käsin kosketeltava, ja Hollywood-mittapuulla rohkeat kylpykohtaukset täynnä harvinaisen kipeää kiihkoa.

Teksti: Tuuve Aro

Katso elokuvan traileri MTV3.fin sivuilta