Pienpetojen pyyntiansaan astuneen emokarhun kiinniottamisessa käytetään Suomen olosuhteissa testaamatonta ansaa, jonne mesikämmentä houkutellaan lihalla.
Pienpetorautoja tarttuu karhujen jalkaan yleensä vuosittain. Tänä vuonna tapauksia on ollut kaksi, viime vuonna ainakin yksi, toteaa Suomen riistakeskuksen Pohjois-Karjalan aluetoimiston riistasuunnittelija Kai-Eerik Nyholm.
Yleensä tällaisissa tapauksissa päädytään karhun lopettamiseen. Joensuun Sarvingin-Pirttivaaran alueella liikkuneelle karhulle etsitään nyt toisenlaista ratkaisua kolmen pennun vuoksi. Varsinaista hoppua raudan poistamiseen ei kuitenkaan ole.
– Raudan aiheuttama vamma on jo vakiintunut. Se on ylivuotinen vamma, sillä lihakset näyttävät kuihtuneilta. Se ei enää vaikuta karhun elämään niin merkittävästi kuin moni voisi kuvitella, Nyholm sanoo.
Nyholmin mukaan karhut ovat erittäin sitkeitä selviämään erilaisista vammoista. Esimerkiksi vakavat ampumavammatkaan eivät välttämättä päätä karhun elämää.
– Ikävä tuollainen rauta tietysti on sille karhulle, mutta kyllä se voi sen kanssa elää.
Karhu pitää ensin löytää
Karhupentueen tämänhetkisestä sijainnista ei ole tarkkaa tietoa. Emokarhun ansaan houkuttelun vaikeustasoa lisää myös se tosiasia, että alueella liikkuu muitakin karhuja.
– Kalustoa valmistellaan pyydystämistä varten. Lähdemme tutkailemaan, että mistä saataisiin kontaktia karhuun. Sitä varten laitamme pyyntilaitteeseen syötin, mutta emme vielä viritä sitä, riistakeskuksen Nyholm kertoo.
