Ranska/Italia 2013. Ohjaus: Valeria Bruni Tedeschi. Käsikirjoitus: Valeria Bruni Tedeschi ja Noémie Lvovsky. Tuotanto: Saïd Ben Saïd. Kuvaus: Jeanne Lapoirie. Leikkaus: Anne Weil. Pääosissa: Valeria Bruni Tedeschi, Louis Garrel, Filippo Timi, Marisa Borini, Xavier Beauvois. Kesto: 104 min.
Cinema Mondo tuo tänä kesänä Suomeen peräti neljä tuoretta ranskalaiselokuvaa, joista löytyy niin tosipohjaista sota- ja kirjallisuushistoriaa (Diplomatia ja Violette) kuin taiteellisesti kuplivaa romantiikkaa (Pyöräretkellä Molièren kanssa).
Viimeksi mainittuun lajiin voi yhdistää myös kesäkauden avaavan (tragi)komedian Linna Italiassa. Pitkän ja arvostetun näyttelijänuran tehnyt Valeria Bruni-Tedeschi alkoi 2000-luvun alussa myös ohjata tähdittämiään elokuvia, eikä ollenkaan hullummin tuloksin: kirpakka uutuus oli ehdolla Cannesin Kultaisen Palmun voittajaksi.
Naimaton, nelikymppinen Louise (Bruni Tedeschi) on lopettanut näyttelijänuransa, koska kaipaa "elämäänsä elämää". Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Hän sukkuloi Pariisin ja idyllisen italialaisen Piemonten alueen välillä ja yrittää pitää ennen varakkaan perheensä yhdessä. Louise on läheinen kuolemansairaan veljensä Ludovicin (Filippo Timi) ja leskeksi jääneen äitinsä (ohjaajan oma äiti Marisa Bruni Tedeschi) kanssa. Tilanne kuitenkin kiristyy, kun perheen talousongelmat alkavat koitua lapsuudenkodin, kauniin ja pahoin rappeutuneen linnan, kohtaloksi. Samalla Louise painii kiihkeän vauvakuumeensa kanssa ja pohtii, onko suhde nuoreen näyttelijään Nathaniin (Louis Garrel) sitä mitä hän haluaa.
Linna Italiassa kertoo köyhtyneen yläluokan – samalla monien arvojen ja tapojen – romahduksesta, mihin keski-ikäisen naisen omat epätoivoiset rimpuilut rinnastuvat. Tyhjenevä kotilinna rapistuu kuten Louisen sisältöä kaipaava kohtu. Isän muisto haalistuu kuten ennen niin vehreä pihapuu, joka nyt pitää kaataa ja tilalle istuttaa uusi. Vanhanaikaisen luokkayhteiskunnan muistona linnan palvelusväki panettelee taideaarteitaan piilottelevia isäntiään ahneiksi ja hemmotelluiksi.
Samalla kun äiti suree lapsiaan ja veli yrittää kohdata lähestyvän loppunsa pystypäin, sisarusten katkeraksi alkoholisoitunut lapsuudenystävä Serge (Xavier Beauvois) toimii totuudentorvena: hän näkee perheen ja sen elämänmuodon kaikessa kauheudessaan ja kauneudessaan. Serge tuntuu lopultakin rakastavan heitä kaikkein syvimmin.
Elokuva on tyyliltään hyvin ranskalainen ja erittäin italialainen – hyvässä ja myös pikkuisen pahassa. Keskiössä ovat ihmissuhteet ja älyllinen dialogi. Henkilöt tuppaavat puhkeamaan spontaaniin lauluun tai tanssiin; on paljon huutoa, naisellista keimailua ja teennäistäkin dramatiikkaa. Erityisesti hauskoiksi tarkoitetut sekoilut kirkon ja katolisen uskon kanssa tuntuvat irrallisilta. Mutta mitä pitemmälle komedia etenee, sitä enemmän ja syvempiä tasoja löytyy. Tilanteisiin ilmaantuu odottamattomia ja jopa absurdeja jännitteitä. Bruni Tedeschin näyttelemisessä ja ohjauksessa on jotakin hyvin aitoa ja riipaisevaa.
Heittäytyminen selittyy myös vahvalla omakohtaisuudella: ohjaajan aidsiin kuolleelle Virginio-veljelle omistettu elokuva on itse asiassa kuvattu perheen omistamassa linnassa, isä oli todellakin teollisuuspamppu ja Marisa-äiti tunnettu konserttipianisti. Miespääosaa esittävä Louis Garrel on ohjaajan entinen puoliso.
Mutta mikä tärkeintä, Bruni Tedeschi tekee tarusta totuutta kiinnostavampaa. Lopputulos on rosoisuudessaan rikas, yhtaikaa haikea ja herkullinen.