Liisa Mikkonen on kärsinyt selkävaivoista teini-ikäisestä asti. Kuluneisiin vuosiin on mahtunut lukuisia lääkäreitä, leikkauksia ja viiltävää, jalat alta vievää kipua. Liisa kertoo, miten hän on oppinut tulemaan toimeen kroonisen kivun kanssa.
Maatalossa kasvanut Liisa tottui tekemään raskaita töitä pienestä pitäen. 15-vuotiaana nuoren naisen elämä sai kerrasta uuden suunnan.
− Osallistuin metsänistutukseen, kun selkäni laukesi yllättäen. Minulla todettiin kahden selkänikaman yhteen kasvaminen. Siitä voi tulla kipuja tai sitten ei. Minulla kävi huono tuuri, sillä kipu oli niin kova, etten pystynyt edes istumaan. Siitä kesästä en muista mitään, Liisa kertoo.
Raskaan kipujakson varrella Liisan vaivaan löytyi sattumalta toimiva kotikonsti. Kun häntä nosti tietyllä tavalla kainaloiden alta, nikama kääntyi takaisin paikalleen.
"Kainalotempun" ja tulehduskipulääkityksen avulla Liisa sai ajoittain kipeytyvän selän pysymään aisoissa. Hän toimi viiden vuoden ajan haaveammatissaan autonkuljettajana sekä ajoi myös rekkaa.
− Lääkärini kertoi, etten voisi jatkaa autokuskin hommia loputtomiin. Selkäni ei kestänyt rasitusta. Aloitin jatko-opiskelut, ja kuljetusinsinööriopintojen jälkeen päädyin vielä Englantiin. Siellä selkä alkoi kipeytyä pikku hiljaa yhä enemmän.
Kipulääkkeet pahensivat tilannetta
Liisa palasi Suomeen vuonna 1998. Selkä oli täysin romuna, eikä vanha niksautuskonsti enää auttanut. Liisa ei pystynyt kivun vuoksi tekemään enää juuri mitään itse.
