Liisa* pakkasi 20 vuotta sitten kimpsunsa, muutti omilleen pitkäaikaisen puolisonsa luota ja tapasi pian uuden elämänkumppanin. Virallisesti hän on yhä naimissa ensimmäisen aviomiehensä kanssa. Liisa kertoo Studio55.fille erikoisesta ratkaisustaan.
Liisa oli hädin tuskin täysi-ikäinen, juuri keskikoulun päättänyt nuori nainen solmiessaan avioliiton. Elettiin aikaa, jolloin naimisiin mentiin nuorena. Liisan päätöstä joudutti halu jättää lapsuudenkoti taakse.
Kun puoliso sai työpaikan toiselta paikkakunnalta, tuore aviopari vaihtoi maisemaa. Kaksikko löysi asunnon paikkakunnan opiskelupaikan vierestä. Liisa päätti alkaa opiskella.
− Kysyin tuolloin aina kuuliaisesti mieheltä, että saanko mennä. Opistoon sain luvan, koska hän oli varma, etten pääse sisään. Yliopistosta hän ei enää innostunut. En tiedä, mikä hänellä oli opiskelua vastaan.
− Hän on olevinaan niin hyvä ja täydellinen, Liisa valottaa lyhytsanaisesti puolisonsa persoonaa.
Määräaikainen avioliitto
Ajan kanssa kävi ilmi, ettei puoliso viihtynytkään uudella paikkakunnalla. Liisa ei vaivannut asialla liikaa päätään.
− Minun puolelta oli jo alusta asti sopimus, että avioliitto on määräaikainen juttu. Katson miestä tasan 20 vuotta, Liisa pamauttaa rehellisesti.
Kaksikymmentä vuotta venyi lopulta odotettua pidemmäksi, kun pariskunnalle syntyi lapsi kymmenen vuotta avioliiton solmimisen jälkeen. Liisa halusi sitoutua perheeseen siihen asti, että tytär täyttää 18 ja pääsee ylioppilaaksi.
Kiitos ja näkemiin
Liisa ehti täyttää viisikymmentä, kun muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa. Ensin alkoi tapahtua työrintamalla: Liisa pääsi onnekseen työkyvyttömyyseläkkeelle.
