Liisa* pakkasi 20 vuotta sitten kimpsunsa, muutti omilleen pitkäaikaisen puolisonsa luota ja tapasi pian uuden elämänkumppanin. Virallisesti hän on yhä naimissa ensimmäisen aviomiehensä kanssa. Liisa kertoo Studio55.fille erikoisesta ratkaisustaan.
Liisa oli hädin tuskin täysi-ikäinen, juuri keskikoulun päättänyt nuori nainen solmiessaan avioliiton. Elettiin aikaa, jolloin naimisiin mentiin nuorena. Liisan päätöstä joudutti halu jättää lapsuudenkoti taakse.
Kun puoliso sai työpaikan toiselta paikkakunnalta, tuore aviopari vaihtoi maisemaa. Kaksikko löysi asunnon paikkakunnan opiskelupaikan vierestä. Liisa päätti alkaa opiskella.
− Kysyin tuolloin aina kuuliaisesti mieheltä, että saanko mennä. Opistoon sain luvan, koska hän oli varma, etten pääse sisään. Yliopistosta hän ei enää innostunut. En tiedä, mikä hänellä oli opiskelua vastaan.
− Hän on olevinaan niin hyvä ja täydellinen, Liisa valottaa lyhytsanaisesti puolisonsa persoonaa.
Määräaikainen avioliitto
Ajan kanssa kävi ilmi, ettei puoliso viihtynytkään uudella paikkakunnalla. Liisa ei vaivannut asialla liikaa päätään.
− Minun puolelta oli jo alusta asti sopimus, että avioliitto on määräaikainen juttu. Katson miestä tasan 20 vuotta, Liisa pamauttaa rehellisesti.
Kaksikymmentä vuotta venyi lopulta odotettua pidemmäksi, kun pariskunnalle syntyi lapsi kymmenen vuotta avioliiton solmimisen jälkeen. Liisa halusi sitoutua perheeseen siihen asti, että tytär täyttää 18 ja pääsee ylioppilaaksi.
Kiitos ja näkemiin
Liisa ehti täyttää viisikymmentä, kun muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa. Ensin alkoi tapahtua työrintamalla: Liisa pääsi onnekseen työkyvyttömyyseläkkeelle.
Uuden vapauden myötä Liisa innostui perustamaan oman firman, jonka puitteissa työt jatkuivat.
− Sitten sekin alkoi tympiä. Lähdin taas opiskelemaan ja päädyin täysin toiselle alalle. Olen aina tehnyt kaiken vähän nurinpäin.
Samoihin aikoihin perheen tytär saavutti vihdoin täysi-ikäisyyden. Liisa teki seuraavan, odotetun siirron.
− Otin mustan säkin, pistin vaatteet siihen ja ovesta ulos. Ei mies hiljaa ollut kun lähdin, mutta ei hän mitään voinut. Asiasta ei lopulta edes keskustelu.
Kyseisenä aikana avioeron yhteydessä oli paitsi vuoden harkinta-aika myös pakollinen sovittelu, johon Liisa puolisoineen osallistui. Eropaperi makasi vuoden pöydällä. Kumpikaan ei vienyt sitä eteenpäin.
Uuteen suhteeseen
Liisa oli ehtinyt jatkaa elämää tovin omillaan, kun hän tapasi itseään jonkin verran nuoremman miehen. Uudesta tuttavuudesta sukeutui lopulta uusi elämänkumppani.
Seurasi kahdeksan hyvää vuotta. Uusi kumppani oli tietoinen siitä, että virallisissa papereissa Liisa oli yhä toisen miehen vaimo. Hänelle asia ei ollut kynnyskysymys.
Seuraavat kymmenen vuotta muodostuivat sen sijaan haasteellisiksi.
− Hän alkoi juoda jatkuvasti. Lopulta muistilohkot aivoissa pettivät. Hän alkoi unohtaa kahdeksassa minuutissa, mitä puhui hetki sitten, Liisa huokaa.
Lopulta tilanne eteni siihen pisteeseen, että miehen oli muutettava hoitopaikkaan ja Liisa jäi jälleen omilleen. Tilanteesta huolimatta pariskunta on yhä yhdessä.
− Hän käy muutaman viikon pätkissä luonani lomilla. Hänestä on seuraa, ja hän on myös kätevä käsistään.
Virallisesti yhdessä loppuun asti
Tänä päivänä Liisa on yhä naimisissa ensimmäisen miehensä kanssa − ja aikoo olla vastaisuudessakin. Kaksikon välit ovat tilanteen huomioon ottaen hyvät. Mies ja tytär muun muassa auttavat Liisaa säännöllisesti kauppareissuissa.
− Mieheni tietää, että minulla oli 15 vuotta uusi kumppani, mutta ei tiedä, että hän käy yhä luonani lomilla. Se ei aiheuttaisi muuta kuin kauheaa suunsoittoa. Hänellä itsellään ei ole ollut uutta kumppania.
− Tyttäreni tulee kumppanini kanssa hyvin toimeen, Liisa lisää.
Lähipiirin ulkopuolisille Liisa ei ole pitänyt järjestelystä melua.
− Käymme yhä yhdessä kylässä miehen sukulaisissa, mutta asiasta ei oikein puhuta.
Syy siihen, miksi nuoruudessa avioliiton solminut kaksikko aio erota, on loppupeleissä yksinkertainen: taloudelliset realiteetit. Liisan ja puolison omaisuus on isoa taloa myöten yhä jakamatta.
− Työskentelen edelleen omassa yrityksessäni osapäiväisesti. Kummallakin meistä on jo nyt suhteellisen hyvät eläkkeet, mutta kyllä perhe-eläke on myös suuri asia, 55 prosenttia. Vaikka ei sitä etukäteen tiedä, kumpi lähtee ensin.
*Haastateltavan nimi on muutettu
Studio55.fi/Jenni Kokkonen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.