Aarnion puolustus vetoaa tietolähdekäytäntöjen sekavuuteen: "Liian yläpilvimäisiä ohjeita"

Syynä on puolustuksen mukaan se, että tietolähteiden rekisteröimistä koskeva sääntelykokonaisuus on niin sekava, että sitä koskevat seikat pitäisi selvittää ennen vastaajien tietoisuuden arviointia.

Ajatus sai kannatusta myös muiden syytettyjen puolustuksilta.

Oikeudenkäynnissä on kyse siitä, pitäisikö jonkun joutua rikosvastuuseen Helsingin poliisin poistamien rekisteritietojen vuoksi. Helsingin poliisin tietolähderekisteriin ei viime vuosikymmenen lopulta alkaen ollut kirjattu yhtäkään tietolähdettä, vaikka esimerkiksi alamaailman tietolähteitä on käytetty muun muassa törkeiden huumerikosten selvittämisessä.

Oikeuden puheenjohtaja totesi, että Helsingin käräjäoikeus käsittelee kaikki kirjallisesti tulleet vaatimukset. Hän sanoi, ettei aio ottaa ennakkokantaa ennen kirjallisten vaatimusten jättämistä.

Keskusrikospoliisin hyllytetty päällikkö Robin Lardot ja Poliisihallituksen poliisiylitarkastajana toiminut syytetty ovat jo ilmoittaneet jättävänsä kirjallisen vaatimuksen, jonka mukaan oikeuden tulee arvioida mahdollisuus syyttää heitä jo oikeudenkäynnin alkupuolella.

"Ohjeet yläpilveä"

Aarnion puolustus rusikoi taas kerran syyttäjän väitteitä tietolähdetoimintaa koskeneesta sääntelystä.

– Nämä ovat liian yläpilvimäisiä ohjeita, jotta nämä voisivat toimia virkarikoksen pohjana lainkaan, Aarnion puolustus sanoi.

Puolustuksen mukaan ketju laista, asetusten kautta määräyksiin saakka on keskenään niin ristiriitainen ja puutteellinen, että siitä ei ole ollut mahdollista saada selvää. Lisäksi esimerkiksi tietolähteiden turvallisuuden vaarantumista ei ole käsitelty kunnolla.

Puolustus vetoaa siihen, että sen mukaan paikallisia rekisterejä ei olisi pitänyt olla vuoden 2005 jälkeen ja valtakunnallista rekisteriä ei silti ollut perustettu. Toisaalta puolustus myös sanoo, että lähteiden turvallisuuden vuoksi Helsingin poliisi vastusti valtakunnallista tietolähderekisteriä.

Puolustuksen mukaan Helsingin poliisi ja useat muut poliisiyksiköt eivät halunneet tietoja valtakunnalliseen rekisteriin turvallisuussyistä. Lisäksi tietolähteet halusivat puolustuksen mukaan pois rekisteristä, tietolähdetoimintaa koskeneiden tutkintojen jälkeen.

Sen jälkeen kun syyttäjä pyrki vuonna 2008 tietolähdeasioissa keskusrikospoliisin kassakaapille, ei rekisteröidyiksi puolustuksen mukaan ollut myöskään uusia tarjokkaita.

Yksi keskeisistä erimielisyyksistä syyttäjällä ja Aarnion puolustuksella on se, vaadittiinko tietolähteiltä lupa heidän rekisteröimiseensä vai ei.

Ex-poliisiylijohtajan puolustus: Tiedon olisi pitänyt tulla välimiehiltä

Aamun aluksi Helsingin käräjillä kuultiin myös entisen poliisiylijohtajan Mikko Paateron puolustuksen asiaesittely. Kun Aarnion puolustus keskittyi juridiikkaan, tuli Paateron puolustukselta annos poliisiorganisaation toimintatyylistä.

Paateron puolustuksen mukaan asioiden päällä ovat olleet Paateron alapuolella olleet poliisijohtajat, joiden kautta tiedon olisi pitänyt tulla Paaterolle.

– Asiat eivät tule Paaterolle, vaan poliisijohtajalle, joka on siinä välissä, puolustus sanoi.

Syyttäjä on vedonnut muun muassa Paateron pöydälle vuonna 2009 toimitettuun muistioon, jonka perusteella Paateron on syyttäjän mukaan täytynyt tietää Helsingin poliisin toiminnasta tietolähdeasioissa.

Puolustus kummasteli myös sitä, että tutkinnassa ehdittiin kuulla useampaa syytettyä jo eri rooleissa ennen kuin heitä alettiin epäillä virkavelvollisuuden rikkomisesta.