Lieksassa ihmetellään öisin rellestäviä karhuja: Jo tuhat rehupaalia tuhottu

– Sen kun tietäisi. Kai ne kaipaavat jotain tekemistä, aktiviteetteja, pohtii Pielisen-Karjalan maaseutusihteeri Tarja Muikku.

Rikottujen paalien määrä on todella suuri varsinkin kun karhut eivät tee tuhojaan syödäkseen. Paalattu rehu ei niille kelpaa. On esitetty arvio, että paalauksessa käytetty happo kiinnostaisi karhuja, mutta siitä ei ole kunnon näyttöä.

Pihassa pyörii 20 karhua

Harjusen tilalla on kymmeniä tuhottuja paaleja. Muovikääreiden pinnassa näkyy myös pentujen kynnen jälkiä kun ne ovat kiipeilleet paaleja pitkin.

– Ne on jostain syystä innostuneet noita pyöröpaalia tuhhoomaan. Sitten on pakko uuvestaan niitä kääriä. Kun paalit ilmaa ne tahtoo vaan pillaantuu, harmittelee maanviljelijä Raimo Harjunen.

Alueella on vahva karhukanta. Tilan riistakameraan on tallentunut runsaasti yöllisiä vierailuja.

– Tässä on ainakin kaksi pentuetta millä on kolmoset ja sitten yksi errausporukka ja aikuiset siihen päälle. Helposti parikymmentä karhua pyörii tässä nurkilla, arvioi Lieksan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Törrönen.

Alueella metsästettiin elokuussa karhuja, mutta luvat loppuivat jo kolmessa päivässä eikä yhtään kaatoa lähialueelle tullut.

– Anottiin 30 lupaa ja saatiin 20. Nyt pitäisi samanlainen jahti aloittaa uudestaan jos mieli pitää karhukanta edes nykyisellään. Ainakin 50 lupaa tarvittaisiin Lieksaan, Törrönen laskee.

Isot kiitoskasat muistoksi

Kiitoskasoissa on viljaa ja marjoja.

Paalien särkemisen ohella karhut ovat talloneet Harjuselta monta hehtaaria viljaa. Kaurapelto on kurjan näköinen kun karhuperheet ovat siinä tanssineet. Isoja ulostekasoja on muutaman metrin välein.

– Siellä ne on jyvät karhujen mahassa, päivittelee Harjunen pellonreunalla.

Sateiden ja karhujen vuoksi tilalla on lähes koko sato puimatta. Iso työ on menossa täysin hukkaan.

– Vahinko on lähellä 10 000 euroa, kun laskee ostettavat jyvät ja seuraavan vuoden siemenet.

Raimo Harjunen aikoo jättää karhujen tallomat viljat talveksi peltoon ja niittää ne vasta ensi keväänä. Toiveena on saada pellosta vuoden kuluttua syksyllä edes jonkinlainen heinäsato.