Li Andersson: Sotesta tuli hallituksen joululahja isoille terveyskonserneille

Valinnanvapausmalli ulotetaan jopa erikoissairaanhoitoon, joka tällä hetkellä on kokonaan julkista. Heti vuoden 2019 alusta 15 prosenttia erikoissairaanhoidon palveluista tulee olla valinnanvapauden piirissä.

Kuten Helsingin sairaanhoitopiirin toimitusjohtaja Aki Lindén on todennut, tarkoittaa tämä kolmea neljäsosaa sairaanhoitopiirien potilaista. Hän on huolissaan siitä, että linjaukset tulevat tekemään ympärivuorokautisen päivystyksen ylläpitämisestä jatkossa vaikeaa. 

Esityksen keskeisimmät ongelmat?

Suurin ongelma on se, että sote-uudistukselle alun perin asetetut tavoitteet eivät tule toteumaan.

Saumattomien, saman järjestäjän vastuulla olevien hoitoketjujen sijasta saadaan entistä pirstaleisempi järjestelmä. Jatkossa hoidon tuottamiseen osallistuu vielä nykyistä useampi toimija palveluketjun eri vaiheissa. Järjestelmästä tulee asiakkaan kannalta monimutkaisempi.

Hallituksen valinnanvapausmalli edellyttää myös paljon oma-aloitteellisuutta ja osaamista potilaalta. Pitää olla mahdollisuuksia hankkia tietoa, vertailla ja valita eri palveluntuottajien välillä.

Järjestelmä on siten rakennettu jo valmiiksi valistuneille ja aktiivisille ihmisille. On olemassa suuri riski, että heikommassa asemassa olevat potilaat eivät pysty hyödyntämään järjestelmää samalla tavalla. Kun olemme avun tarpeessa, suurinta osaa meistä kiinnostaa enemmän laadukas hoito kuin palveluntuottajien kilpailuttaminen.

Malli tulee myös lisäämään alueellista epätasa-arvoa. Selvitysmies alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti on myöntänyt, että valinnanvapaus tulee toteutumaan vain viidessä maakunnassa kahdeksastatoista.

Hallituksen omassa alustavassa arviossa mallista todetaan, että “asukkaiden yhdenvertaisuus voi kärsiä, kun kaikilla maakunnilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia turvata asiakkaiden valinnanvapautta”. Malli tulee toteutumaan ainoastaan sellaisilla alueilla, joissa on riittävästi potentiaalisia asiakkaita.

Mittavat säästötavoitteet

Valittu malli hyödyttää myös isoja yrityksiä enemmän kuin pieniä. Tähän on kaksi syytä.

Ensimmäinen on se, että palveluiden tarjoajilta edellytetään kykyä tarjoa sote-keskuksen laajuutta vastaavaa palvelukokonaisuutta. Tähän kiinnitetään huomiota myös hallituksen alustavassa arvioinnissa, jossa todetaan että “tuottajilta edellytetään nykyisiä sosiaali- ja terveyskeskuksia vastaavaa osaamista ja toiminnan laajuutta.

Tämä voi johtaa tuottajakunnan rajoittumiseen vain muutamaan yksityiseen toimijaan ja maakuntien omistamiin yhtöihin”. Parhaiten tästä mallista tulevat siten hyötymään isot terveyskonsernit, jotka jo nyt ovat vallanneet suuret markkinaosuudet itselleen.

Tänään tuli uutinen siitä, että Terveystalo on ostanut Porin Lääkäritalon. Viimeisetkin vähän isommat yksityiset toimijat ostetaan nyt osaksi suuria terveyskonserneja. 

Toinen tapa, jolla isot toimijat hyötyvät, on järjestelmän kysyntäpohjaisuus. Kun asiakas itse kilpailuttaa, hyötyvät ne firmat, joilla on varaa mainostaa omia palveluitaan sekä varaa maksaa tiloista, jotka sijainniltaan ovat keskeisillä paikoilla isoissa asumiskeskuksissa.

Iso ongelma ovat myös sote-uudistukselle asetetut mittavat kolmen miljardin säästötavoitteet, jotka eivät tule toteutumaan tässä mallissa.

Monituottajajärjestelmän luominen aiheuttaa lisää kustannuksia muun muassa tietojärjestelmien yhteensovittamisen ja palveluohjauksen kustannusten takia. Integraatio, eli vastuun siirtäminen yhdelle taholle koko hoitoketjusta, oli se tapa, millä säästöjä piti saada. Nyt integraatiotavoitteesta on luovuttu.

Palveluiden laajaan yksityistämiseen liittyy myös isoja kustannusriskejä. Yksityisten palvelutuottajien kannalta on kannattavampaa, miten useammin asiakkaat käyttävät sote-keskuksen palveluita. Vastuu vaikeista sairauksista ja monisairaista sekä iäkkäistä potilaista tulee säilymään julkisilla maakunnilla.

Yksityisille tuottajille luodaan täydellinen kermankuorintamahdollisuus, kun ne voivat tarjota palveluitaan asiakkaille vapaasti – ja maksajana on joka kerta julkinen valta ja veronmaksajat.

Suomi tarvitsee sote-uudistuksen

Lopuksi on todettava, että vieläkään ei ole saatu vastauksia kahteen todella isoon uudistukseen liittyvän kysymykseen. Ensimmäinen on sosiaalipalvelut.

Sosiaalipalveluiden rooli ja kohtalo on jäänyt vahvasti terveyspalveluiden jalkoihin. Missään muualla maailmassa ei ole toteutettu tällaista yksityistämismallia, jossa myös sosiaalipalvelut ovat mukana. On vielä epäselvää, mikä maakunnan ja yksityisten palveluntarjoajien työ- ja vastuunjako tulee olemaan sosiaalipalveluiden osalta. 

Toinen iso kysymysmerkki leijuu henkilöstön aseman päällä. Sote-uudistus koskee suoraan 200 000 suomalaista työntekijää. Palveluiden yhtiöittäminen ja yksityistäminen vaikuttaa suoraan myös heidän asemaansa.

Mikäli kaksi kolmasosaa palveluista tuotetaan jatkossa valinnanvapausmallin piirissä, tarkoittaa tämä sitä, että näiden palveluiden tuottamisesta vastaavat työntekijät ovat jatkossa töissä joko yksityisellä sektorilla tai maakunnallisten yhtiöiden palkkalistoilla.

Uudistus tarpeen

Suomi tarvitsee sote-uudistuksen. Se tarvitsee sote-uudistuksen, jolla vahvistetaan perustason sote-palveluita, kavennetaan terveyseroja ja parannetaan alueellista tasa-arvoa.

Tämä onnistuisi antamalla maakunnille järjestämis- ja tuottamisvastuun koko palveluketjusta. Maaakunnat voisivat sitten hallitusti ja tarpeen mukaan täydentää omaa palveluvalikoimaa ulkoa ostetuilla palveluilla. 

Hallituksen ajama malli on jotain aivan muuta. Siinä on asetettu yksityisten firmojen toimintaedellytysten parantaminen ja palveluiden yksityistäminen tärkeämmäksi tavoitteeksi. Se on joululahja hallitukselta isoille terveyskonserneille.

Kirjoittaja on Vasemmistoliiton puheenjohtaja.