Jos edellistä hallitusta syytettiin kykenemättömyydestä saada päätöksiä ja uudistuksia aikaan, on Sipilän hallituksen ongelmana pikemminkin ollut vauhtisokeus. Näin kirjoittaa kansanedustaja Li Andersson (vas.) MTV Uutisten nettivieraana.
Asioita esitetään koska halutaan tehdä päätöksiä nopeasti, mutta samalla jätetään selvittämättä esitysten perustuslaillisuus, vaikutukset eri väestöryhmiin ja jopa lainsäädännön tämänhetkinen tilanne.
Lopputuloksena saadaan poukkoilevaa ja sekavaa päätöksentekoa. Esityksiä annetaan, muutetaan ja perutaan. Huonojen päätösten perumisessa on toki hyvätkin puolensa: kansalaisyhteiskunnan luoman paineen seurauksena hallitus luopui esimerkiksi esityksestään pienituloisia eläkeläisiä kurjistavasta leikkauksesta asumistukeen. Tämä oli merkittävä voitto kaikille köyhyyttä vastaan taisteleville.
Mielenkiintoisesti monet hallituksen muutetuista hankkeista liittyvät harmaaseen talouteen ja verosuunnitteluun. Lieneekö syy viime aikojen paljastuksissa pääministeri Juha Sipilän tavasta piilottaa omaisuutensa kapitalisaatiosopimuksiin, liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin toiminnasta veroparatiisiyhtiön johdossa tai ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakan omaisuusjärjestelyistä ulkomaille verosuunnittelusyistä holdingyhtiön kautta?
Selvää on ainakin, että tämän hallituksen pitäisi tietää, mistä harmaassa taloudessa ja verosuunnittelussa on kyse.
Laillisen, laittoman ja harmaan alueen rajamailla
Harmaasta taloudesta ja veronkierrosta puhuttaessa on yleistä erotella laiton ja laillinen toiminta sekä laittoman toiminnan eri muodot. Tällainen karkea erottelu ei kuitenkaan anna kokonaisvaltaista kuvaa ilmiöstä ja sen laajuudesta.
Harmaasta taloudesta puhuttaessa viitataan yleensä erilaisiin tapoihin välttää veron- tai palkanmaksuvelvollisuudet. Hyvin usein keskitytään ruohonjuuritasoon, eli yksittäisen duunarin tai yrittäjän toimiin kuten ohi kirjanpidon tapahtuvaan käteismyyntiin, pimeään palkanmaksuun, tulojen ilmoittamatta jättämiseen verottajalle sekä kirjanpidon kanssa kikkailuun.
Vastaavanlaisia esimerkkejä käsittelevät myös moni viranomaiskampanjoista, jotka on käynnistetty harmaata taloutta vastaan viime vuosina. Kampanjat tunnetaan myös niihin kohdistuvasta runsaasta kritiikistä. Ammattiliittojen ja useamman viranomaisen monta vuotta sitten lanseeraama “Harmaa talous - musta tulevaisuus” tuli tunnetuksi kampanjan esille nostamista esimerkeistä. Vaikka kampanjan yhtenä tavoitteena oli tuoda ilmi, kuinka haitallista harmaa talous on yhteiskunnalle, löytyi esimerkiksi sosiaalietuuksien väärinkäyttö jo kakkospaikalla kampanjan viiden esimerkin listasta. Sosiaalietuuksien alikäyttö on kuitenkin niiden väärinkäyttöä huomattavasti yleisempi ja yhteiskunnalle kalliimpi ongelma. Toinen tuoreempi esimerkki on poliisin talousrikostutkijoiden Jutan ja Annen lanseeraama alle kuuden euron pizzojen ilmiantamiskampanja. Siitä seurannut pizzaraivo osoitti hyvin, kuinka näiden kampanjoiden ongelma on, että ihmiset kokevat, että niitä kohdistetaan vääriin toimijoihin.
Keskittyminen pelkästään selvästi laittomiin toimiin sekä näihin pieniin toimijoihin antaa väärän kuvan siitä, mistä harmaan talouden ilmiössä on kyse. Muun muassa Anna Kontulan ja Taneli Hämäläisen käyttämä käsite “varjotalous” on huomattavasti kuvaavampi:
“Varjotaloudella tarkoitetaan sellaisia toimintoja ja omistussuhteita, joiden tarkoituksena on verojen ja veroluonteisten maksujen välttely tavalla, joka ei ole verolainsäädännön hengen tai kirjaimen mukaista. Näin varjotalouteen kuuluu varsinaisen veronkierron lisäksi myös sellainen verolainsäädännön heikkouksien tunnistaminen ja hyödyntäminen, joka ei ole laitonta, mutta hyväksikäyttää lainsäädäntöön jääneitä porsaanreikiä ja järjestelyvaraa.”
Kansainvälisellä tasolla merkittävä ongelma on jo pitkään ollut veronmaksun tietoinen minimointi. Monikansalliset yritykset hyödyntävät siirtohinnoittelua ja konserninsisäisiä lainoja tuloksen siirtämiseksi maihin, joissa verotus on alhaista. Holdingyhtiöiden kautta samaa temppua tekevät monet yksityishenkilöt ja ministeritkin.
Luxemburgin kaltaiset valtiot pitävät tietoisesti yhteisöverotuksen tason alhaisena ja mahdollistavat samalla lainsäädännöllisesti kattavan salaisuussuojan sijoittajille ja pöytälaatikkofirmojen pitäjille. Alhainen verotus, pääoman vapaa liikkuvuus ja erilaisia salauskäytäntöjä mahdollistava lainsäädäntö ovat verosuunnittelua harjoittavan tahon parhaita ystäviä.
Kun hallituksen edustajat puolustavat aggressiivista verosuunnittelua harjoittavia ministereitä, he sanovat, ettei kyseinen toiminta ole laitonta. Puolustuspuheenvuorot osoittavat kuitenkin hallituksen ymmärryksen varjotaloudesta ja sen epäkohdista olevan erittäin puutteellinen.
Veroparatiisitalouden keskeisin ongelma on nimittäin, että suurin osa harjoitettavasta aggressiivisesta verosuunnittelusta tapahtuu lain puitteissa mutta on lain hengen vastaista. Elleivät he ymmärrä nykyisen lainsäädännön ongelmallisuutta, ei ole kovin todennäköistä, että Sipilän, Soinin ja Stubbin hallituksella olisi poliittista tahtoa tai osaamista tehdä harmaalle taloudelle mitään.
Hallituksen aktiivisen katumisen viikot
Aina välillä törmää väittämiin siitä, että oppositiossa ei voi vaikuttaa. Sipilän hallituksen ensimmäinen puolivuotinen on hyvä osoitus siitä, että näin ei ole.
Kansalaisyhteiskunta, tutkijat ja oppositiopuolueet ovat yhdessä onnistuneet luomaan painetta hallituksen suuntaan. Eläkeläisten asumistuen muutoksen lisäksi hallitus on aktiivisesti katunut useampaa omaa harmaan talouden linjaustaan.
Ensimmäinen oli esitys niin sanotusta aktiivisesta katumisesta eli veronkiertäjien armahduslaista. Käytännössä tämä esitys olisi vapauttanut laittomasti veroja kiertäneet täysin rikosoikeudellisesta vastuusta, kunhan vuoden 2016 aikana ilmoittaisivat verottajalle verotuksesta puuttuneet tulot.
Hallituksen esityksessä viitattiin muun muassa Ruotsin kokemuksiin vastaavanlaisesta laista. Hallitus ei kuitenkaan kiinnittänyt huomiota siihen, että Ruotsissa on panostettu huomattavasti enemmän viranomaisvoimia harmaan talouden torjuntaan ja talousrikostutkintaan kuin Suomessa.
Armahduslait ovat kansainvälisten kokemusten perusteella toimineet ainoastaan niissä tapauksissa, joissa kiinnijäämisen riski on todellinen. Sellaista riskiä ei ole Suomessa, jossa resursseja on niukasti. Tämän ymmärsi hallituskin, joka oli arvioinut lain tuovan tuottoja korkeintaan kymmenen miljoonan edestä. Lakiesitys sai massiivista kritiiikkiä niin asiantuntijatahoilta kuin kansalaisilta, ja hallitus päätyi lopulta perumaan lakiesityksensä marraskuun alussa.
Toinen harmaaseen talouteen liittyvä päätös, jonka hallitus joutui perumaan, oli harmaan talouden torjuntaohjelman alasajo. Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelmia on annettu valtioneuvoston päätöksillä vuodesta 1996 lähtien.
Kataisen hallitus myönsi harmaan talouden torjuntaohjelmalle vuotuisen 20 miljoonan lisäresurssin vuodesta 2012 alkaen. Vuonna 2014 valtion takaisin saadun rikos- ja verohyödyn määrä oli harmaan talouden torjuntaohjelman ansiosta 47,7 miljoonaa euroa. Se oli 11 miljoonaa enemmän edellisvuoteen verrattuna.
Hallituksen alkuperäisessä talousarvioesityksessä ensi vuodelle näistä määrärahoista ei ollut enää mitään jäljellä. Hallitus oli siis valmis leikkaamaan poliisin, tullin, ulosottoviranomaisten ja oikeuslaitoksen resursseista jahdata talousrikollisia, siitä huolimatta, että harmaan talouden torjuntaohjelmat ovat maksaneet itse itsensä takaisin ja lisäksi tuoneet lisätuloja valtiolle.
Samassa yhteydessä kun hallitus ilmoitti vetävänsä tehokkaan katumiseen lakiesityksensä pois, ilmoitettiin, että poliisille kuuluva 6,4 miljoonan osuus harmaan talouden torjuntamäärärahoista tullaan palauttamaan. Stubbin sanoin, “tulemme palauttamaan ne rahat, jotka leikkausten hengessä olimme ottamassa pois talousrikosten tutkimisesta”.
Samalla Stubb ilmoitti, että jonkinlainen harmaan talouteen ja veronkierron torjuntaa käsittelevä kokonaisohjelma tuodaan eduskunnan käsittelyyn marras- joulukuussa.
Mitä venkslaaminen tarkoittaa? Onko hallitus yhtäkkiä muuttunut edistykselliseksi, iloisen veronmaksun edistäjäksi?
Sipilä, Stubb ja Soini sekä iloiset veronsuunnittelijat
Tehtyjen ja peruttujen esitysten jälkeenkin hallitus on madaltanut kunnianhimoaan veronkierron ja harmaan talouden vastaisen toiminnan suhteen. Harmaan talouden torjuntamääräraha pienenee suhteessa edelliseen hallituskauteen, vaikka sitä ei poisteta kokonaan. Tulevasta torjuntaohjelmasta ei vielä ole tarkempaa tietoa.
Tämän lisäksi hallitus on esittämässä lakeja, jotka tekevät veronkierrosta helpompaa. Tästä paras esimerkki on hallintarekisterin laajentaminen. Sijoitusten omistaminen hallintarekisterin kautta on tällä hetkellä mahdollista vain ulkomaalaisille sijoittajille. Se tarkoittaa, että sijoittajan oman nimen sijasta rekisteröidään ulkomaalaisen pankin nimi.
Arvioiden mukaan Suomessa tällä hetkellä käytössä oleva järjestelmä aiheuttaa tulonmenetyksiä valtiolle, koska verottaja ei saa tietoja sijoitusten todellisista ulkomaalaisista omistajista. On myös arvioitu, että kotimaiset sijoittajat käyttävät ulkomaalaisia pankkeja kiertääkseen veroja. Tämän veromenetyksiä aiheuttavan järjestelmän hallitus haluaa laajentaa koskemaan myös kotimaisia sijoittajia. Veronkierto helpottuisi entuudestaan ja omistajatietojen saanti vaikeutuisi.
Lisäksi kokoomus on saanut kytkettyä “valinnanvapauslainsäädännön” sote-uudistukseen. Kukaan ei vielä tiedä miten valinnanvapaus käytännössä toteutetaan, mutta on joka tapauksessa selvää, että yksityisten toimijoiden asemaa tullaan vahvistamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotannossa. Suomessa markkinaosuuksiaan ovat viime vuosien aikana kasvattaneet esimerkiksi Attendo, Suomen Terveystalo ja Mehiläinen, joiden on todettu harjoittavan aggressiivista verosuunnittelua.
Mitä on tehtävä?
Suomessa olisi mahdollista aloittaa varjotalouden kitkeminen seuraavilla keinoilla:
• 30% lähdeveron säätäminen hallintarekisteröidyille osingoille. Ulkomainen omistaja voi vaatia jälkikäteen veronpalautusta kotimaansa verotason tai verosopimuksen ylittävältä osalta. Hallintarekisterin laajentamisesta tulee luopua.
• Maakohtaiseen kattavaan veroraportointiin liittyvien kriteereiden soveltaminen kaikkiin julkisiin hankintoihin. Lisäksi on perustettava verottajalle avoin yritysten omistajatietorekisteri. Julkiset hankinnat vastaavat noin 17 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta.
• Pakollisen maakohtaisen yhtiöiden vero- ja talousraportoinnin ajaminen Euroopan unionissa sekä automaattisen verotietojen vaihdon käynnistäminen ilman porsaanreikiä. EU:n kykyä puuttua jäsenmaiden haitalliseen verokilpailuun tulee vahvistaa.
• Veroparatiisit voidaan sulkea kehittämällä yhteinen vähimmäistaso yhteisöverolle ja kehittämällä yhtenäisempi yhteisöverotusjärjestelmä EU:n sisällä.
• Tyyppihyväksyttyjen kassakoneiden käyttöönotto Ruotsin mallin mukaisesti
• Tilaajavastuulainsäädännön kokonaisuudistus ja veronumerojärjestelmän laajentaminen muille toimialoille rakennusalan positiivisten kokemusten perusteella.
• Uuden, pitkäaikaisen ja nykyistä kunnianhimoisemman strategian luominen veronkierron, -suunnittelun ja harmaan talouden torjumiseksi, jolle turvataan riittävä määrä viranomaisresursseja.
Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 2014 selvityksen siitä, kuinka yritysten verosuunnittelu leikkaa kuntien yhteisöverotuloja. HS:n kuuden yhtiön selvityksen mukaan, jossa olivat mukana kaikki yllä luetellut terveysyhtiöt, nämä yhtiöt maksoivat yhteisöveroa vain 4,6 prosenttia liikevoitoistaan.
Aggressiivista verosuunnittelua harjoittavat monikansalliset yhtiöt pystyvät veronmaksua minimoimalla luomaan itselleen kilpailuedun, jollaista pienillä kotimaisilla yrityksillä ja yhdistyksillä ei ole. Kun suuret kansainväliset yhtiöt sitten voittavat esimerkiksi kuntien järjestämät kilpailutukset, se johtaa tilanteeseen, jossa verovaroilla mahdollistetaan verosuunnittelua harjoittavien yritysten voitonteko. Häviäjät ovat sekä rehelliset yrittäjät että tavalliset veronmaksajat.
Kepa on tehnyt hyvän listauksen Suomen hallituksen EU:ssa esittämistä kannoista kansainväliseen yhteistyöhön veronkierron ja harmaan talouden vähentämiseksi. Sipilän hallitus on käytännössä esittänyt kriittisen kannan moniin komission esityksiin kansainvälisten yritysten verosuunnittelun suitsimiseksi. Vaikka sekä Sipilä että Stubb ovat sanoneet, että verosuunnittelun ja -kierron vastaisessa työssä on keskeisintä tehdä yhteistyötä EU:n tasolla, on Suomi ollut jarruttamassa näiden toimien eteenpäinviemistä juuri EU:ssa.
Keinoja on, jos on halua tehdä.
Valitettavasti Sipilä, Soini ja Stubb ovat tähän asti vaikuttaneet olevan enemmän kiinnostuneita Finanssialan keskusliiton varjohallitusohjelman toteuttamisesta.
Kirjoittaja Li Andersson on Vasemmistoliiton kansanedustaja.