Elinkautisvankien vaarallisuuden arvioinnit tulivat lakisääteiseksi vuosi sitten. Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma näkee, että lainsäädäntömuutos on ollut askel oikeaan suuntaan.
– Uskon, että riskiarvioinnilla pystymme mahdollisuuksien mukaan estämään tilanteita, joissa tekijä uusii teon. Siihen toki pyrimme. Itse näen niin, että lainsäädäntömuutos on ollut askel oikeaan suuntaan. Mutta se oli eräänlainen kukonaskel. Me voimme jotain tarjota, mutta edelleen uusintariskissä olevien rikollisten arviointi on Suomessa puolitiessään, Lauerma jatkaa.
Riskiarvioinnissa faktat kootaan yhteen koko ihmisen elämänkaaren ajalta. Se ei perustu vaikutelmiin tai kuvitelmiin, vaan tärkeämpää on fakta. Potilaasta tehdään vaarallisuuden arvioinnissa myös muun muassa pisteytys.
– Noiden perusteella voimme antaa potilaasta lausunnon. Lausunnossa riski voidaan sitten arvioida korkeaksi, keskitasoiseksi tai matalaksi. Emme ennusta, vaan käytämme metodejamme todennäköisyyden arviointiin, Lauerma jatkaa.
Parhaat arvioinnit saa henkilö, jolla riskitekijöitä on kertynyt vähän ja joka haluaa pyrkiä kohti parempaa elämää. Hän on osoittanut vankilassa sopeutumista, eikä hänellä ole päihderiippuvuutta.
– Vaikutusta on myös sillä, että hän on tehnyt ainoan henkirikoksen sellaisissa oloissa, joka on ollut tilapäinen ja jota on varjostanut selvä kriisi. Elinkautisvankien joukossa on yllättävän paljon henkilöitä, joiden ennuste on hyvä. Hyvin harva heistä on uusinut tekonsa.
Vaarallisuuden arvioinnissa ei käytetä valikointia. Poikkeus voi olla tapaus, jossa henkilö on dementoitunut tai vuoteenoma.
(MTV3)