Kirkon Ulkomaanapu on toiminut jo pitkään avustamassa paikan päällä Ukrainassa. Tällä hetkellä suomalaiset Kirkon Ulkomaanavun avustustyöntekijä ovat läntisessä Lvivin kaupungissa.
Siellä he ovat kiinni maansisäisten pakolaisten päivittäisessä arjessa.
– Päivittäinen ruoka pitää toimittaa. Ei ihmiset sitä saa mistään muualta. Mekin toimitamme unkarilaisen sisarjärjestön kanssa yhdessä ruokaa moneen paikkaan, kertoo Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg Lvivistä.
Lisäksi apuna on toimitettu vettä, hygieniatuotteita, vaippoja sekä kodinkoneita, kuten pesukoneita ja jääkaappeja pakolaiskeskuksiin.
– Joskus joudutaan myös rakentamaan suihkutiloja. Avustustoiminta on aika monipuolista.
Hänen mukaansa pakolaissuojissa on 50–500 ihmistä.
– Pakolaiset, jotka täällä ovat, ovat vähävaraisempia ihmisiä, jotka eivät pysty lähtemään rajojen yli helposti.
Painopiste koulutukseen
Nyt Kirkon Ulkomaanapu on siirtymässä Lvivistä Kiovan pohjoispuolelle, josta Venäjä pyrki pääkaupunkiin siinä onnistumassa. Sittemmin Venäjä vetäytyi alueelta ja nyt osa asukkaista on palaamassa kotiin.
Hembergin joukkojen on määrä osallistua Kiovan alueella koulutuksen käynnistämiseen. Tiedossa on esimerkiksi koulujen uudelleenrakentamista.
– Osa kouluista on tuhoutunut kokonaan ja osa kärsinyt vahinkoja. Voidaan ihan suoraan sanoa, että kaikki koulusta on tyhjennetty ja viety mukanaan. Venäjän sotilaat ovat vieneet mukanaan ikkunoista ja ovista lähtien ja siirtäneet ne Valko-Venäjän puolelle.
Lisäksi lapsille hankitaan opetusvälineitä ja -materiaalia. Myös henkistä tukea järjestetään, kun kouluja saadaan käyntiin.
– Koulutamme opettajia psykososiaalisen tuen osalta. Monet lapset ovat hyvin traumatisoituneita tässä tilanteessa niin pystymme opetuksen ohella antamaan tukea lapsille ja nuorille.
Mukana on myös koulutusta, joka ei heti ensimmäisenä tule mieleen. Venäjä jätti vetäytyessään alueelle runsaasti miinoja, joita on jo raivattu. Todennäköistä kuitenkin on, että miinoja löytyy yhä.
– Meidän pitää aloittaa miinatietoisuuden kouluttaminen, että varmasti kaikilla lapsilla ja myös aikuisilla on tieto, mihin kannattaa koskea ja mihin ei kannata koskea, ja milloin tarvitaan ammattilaista apua, Holmberg kertoo.