Ei riitä, että kukille juttelee, niille antaa rakkautta ja vettä, sopivasti aurinkoa ja levähdystaukoja paahteelta. Puutarhan kasvit tarvitsevat myös lisäravinteita lannoitteista, jotta pystyisivät kasvamaan ja kukoistamaan mahdollisimman rehevinä ja hyvinvoivina. Puutarhan lannoitteet voidaan jakaa kahteen pääryhmään: keinolannoitteisiin ja luonnonlannoitteisiin.
Keinolannoitteet
Kemialliset lannoitteet ovat teollisesti valmistettuja kivennäissuoloja. Ne ovat joko pintamultaan sekoitettavia rakeita tai kasteluveteen liuotettavia jauheita.
Keinolannoitteiden ravintosisältö on tarkoin mitoitettu ja niissä voi olla yhtä tai useampaa ravinnetta. Täyslannoite tai yleislannoite sisältää hivenaineiden lisäksi kolmea pääravinnetta: typpeä, fosforia ja kaliumia. Kyseisten pääravinteitten suhde ilmoitetaan lannoitteen pakkauksessa ja sopivat ravinnesuhteet vaihtelevat käyttötarkoituksen ja lannoitettavan kasvin mukaan. Lisäksi joillekin kasveille (esimerkiksi ruusuille) on olemassa valmiita lannoitteita.
Keinolannoitteet parantavat kasvua ja satoa tehokkaasti, mutta vaativat käytössä huolellisuutta. Annosteluohjeita kannattaa noudattaa tarkoin. Keinolannoitteissa ravinnemäärät ovat hyvin tiedossa, joten niiden annostelu on helppoa ja kasvien ravinnetarve voidaan tyydyttää täsmällisesti. Koska lannoitteiden kivennäissuolat liukenevat helposti veteen ja ovat nopeasti kasvien juuriston ulottuvilla, tehoaa keinolannoite nopeasti. Kuitenkin helppoliukoisuudessa piilee myös nurjat puolensa: ravinteet voivat huuhtoutua kasvien ohi rehevöittämään vesistöjä tai kerrostua maaperään liian runsaina aiheuttaen kasveissa ylilannoitusoireita (=kasvit heikentyvät ja altistuvat taudeille).
