Suuri osa uudisrakentajista valitsee nykyisin lämmitysmuodoksi lattialämmityksen. Syyt ovat kustannusten säästö ja asumismukavuus, jota tuovat lämpimyys, vedottomuus sekä sisustamisen helppous. Kun keskilämpötilaa voidaan pudottaa jopa pari astetta lämmön kohdistuessa oikeaan paikkaan, lämmityskustannuksia säästyy kymmenen prosenttia. Lattialämmitys mahdollistaa esimerkiksi korkeat, lattianrajasta alkavat ikkunat.
Lattialämmitys voidaan toteuttaa joko sähkölämmityksenä tai vesikiertoon perustuvana. Vanhoja taloja peruskorjattaessa lattialämmitystä kannattaa harkita, jos välipohjassa on tilaa tarvittaville eristeille. Peruskorjauksessa huonejärjestys usein muuttuu ja väliseiniä siirretään, jolloin vanhat patterit eivät välttämättä osu sopiville kohdille. Lattialämmitys poistaa tämän ongelman.
Nykyisellä lattialämmitystekniikalla voidaan käyttää kaikenlaisia pintamateriaaleja. Parketti- ja laminaattilattioihin suositellaan vesikiertoista lattialämmitysjärjestelmää.
Vesikiertoisessa lattialämmitysjärjestelmässä käytetään happitiiviitä muoviputkia. Putkijako mitoitetaan eri huoneiden lämpövaatimusten mukaan - esim. pesuhuoneisiin ja ikkunoiden alle vedetään tiuhempi putkitus. Myös pintamateriaalien eristevaikutus täytyy huomioida.
Parhaimmillaan lattialämmitys on betonilattioissa. Valun jälkeisissa rakentamisvaiheissa on tärkeää että putket säilyvät ehjinä, joten väliseinien paikat pitää tietää jo putken vetovaiheessa.
Vesikiertoinen lattialämmitys puulattiassa
Uusinta tekniikkaa käyttävä vesikiertoinen lattialämmitys voidaan asentaa myös vanhan lattian päälle. Rakennekorkeus on vain 25 mm. Se koostuu 9 mm parketista, kosteussulusta ja 15 mm lattialämmityslevystä, jossa kiertää 12 mm happidiffuusiotiivis putkisto.
Vaikka lattialämmitys on omimmillaan betonilaatassa, se voidaan kuitenkin asentaa myös puu- ja kipsilevylattiaan. Puulattiaan asennus tehdään joko harvalaudoitusta ja alumiinisia lämmöntasauslevyjä käyttäen tai uritettua lastulevyä käyttäen.
Lämmöntasauslevyjä käytettäessä niillä pyritään peittämään lattia kokonaan tai mahdollisimman suuri ala siitä. Lämpöliikkumisen mahdollistamiseksi levy kiinnitetään laudoitukseen vain toiselta reunalta. Vesiputki painuu helposti levyn uraan, ja pinta tehdään lastulevystä. Pintalevyt on muistettava myös kiinnittää vain samalle puolelle kuin lämmöntasauslevyt.
Pintamateriaaliksi sopii mikä tahansa - kivi, keraaminen laatta, parketti, laminaatti, korkki, muovimattokin. On vain tiedettävä jo suunnitteluvaiheessa, mitä materiaalia aiotaan käyttää. Mitoituksessa otetaan huomioon pintamateriaalin lämmöneristysvaikutus. Karkeasti 1 cm lisäys korvataan nostamalla menoveden lämpötilaa 4 astetta tai tiheämmällä putkituksella.
Lattialämmitystä hoidetaan jakotukilta, jossa meno- ja paluuveden lämpötilaa voi seurata. Perussäätö eli virtaamien asetus suunnitelmien mukaiseksi tehdään paluupuolelta, jossa on virtausmittarit. Perussäädön jälkeen huoneiden lämpötilaa voidaan säätää huoneistokohtaisilla termostaateilla. Kaikki järjestelmät tosin eivät tätä mahdollisuutta sisällä.
Lattialämmitysjärjestelmien ongelmat johtuvat useimmiten joko puuttuvasta perussäädöstä tai järjestelmässä olevasta ilmasta. On muistettava, että vesikiertoinen lattialämmitys on hidas - säätämisen jälkeen on odotettava vähintään vuorokausi, ennen kuin vaikutusta voidaan arvioida ja tehdä mahdollisesti uusia säätöjä.