Suomi koki 1990-luvun alussa historiansa pahimman talouskriisin, jonka aikana bruttokansantuote henkeä kohden laski 13 prosenttia ja työttömyys lisääntyi 15,4 prosenttiyksikköä.
Vielä 1980-luvulla Suomessa elettiin nousukautta, vaikka muu maailma kärsi taantumasta. Vuonna 1980 Suomen bruttokansantuote henkeä kohden oli 18 300 euroa, ja kymmenessä vuodessa se nousi 23 800 euroon. 1990-luvulle tultaessa bkt laski henkeä kohden tuhannella eurolla, ja kolmessa vuodessa se laski vielä 13 prosenttia. Työttömyysaste oli pahimmillaan 18,9 prosenttia, rakennusteollisuudessa jopa 37 prosenttia.
Yksi syy laman syntyyn oli pankkien holtiton luotonanto sekä yrittäjille että yksityisille. Rahoitusmarkkinat vapautuivat vuonna 1986 niin, että lainaa oli entistä helpompi hakea ulkomaisista pankeista. Termi "kasinotalous" vakiintui käyttöön puhuttaessa lainarahalla ja sijoittamisella rikastumisesta. Toinen syy oli viennin tyrehtyminen. Neuvostoliitto oli ollut Suomelle tärkeä vientimaa, sillä jopa 20 prosenttia ulkomaankaupasta suuntautui itärajan toiselle puolelle. Niinpä Neuvostoliiton romahdus leikkasi vientiä tuntuvasti.
Suomen taloustilannetta yritettiin kohentaa devalvaatiolla, eli markan arvon alentamista suhteessa muihin valuuttoihin, vuosina 1991 ja 1992. Devalvaatiolla pyritään parantamaan maan teollisuuden ja viennin kilpailukykyä.
Vuonna 1994 Suomen talous lähti elpymään kansainvälisen kasvun myötä. Bkt lähti nousuun ja vuonna 1999 se oli jo 26 500 euroa henkeä kohden.