Laitapuolen kulkijan muistopaikalla käy tasainen virta surijoita – Veli: "Ihmiset ovat tässä ihan itkua vääntäneet"

– Tunnelma on ollut erittäin hyvä. Olen ollut tosi tyytyväinen, että ihmiset muistavat, kuinka hyvä Arska oli ihmisenä, Arskan pikkuveljeksi esittäytyvä Mika Bäckman kertoo MTV Uutisille.

Alueen asukkaille ja monelle helsinkiläiselle Arska oli tuttu näky kadulla säässä kuin säässä.

– Ihmiset olivat tyytyväisiä, että Arska oli täällä valmiina auttamaan. Kaikki tulivat toimeen Arskan kanssa. Jos joku tumppasi röökin maahan, Arska kävi heittämässä sen roskiin.

Arska oli hänet tunteneiden mukaan iloinen, avulias ja puhelias laitapuolen kulkija, joka tykkäsi ihmisten lisäksi myös oluesta ja tupakasta. Hän menehtyi 48 vuoden ikäisenä.

Oli ystävällinen kaikille

Arskan tapana oli viettää paljon aikaa ulkona.

– Hän oli täällä, kävi juttelemassa ihmisille ulkona, ulkoilutti koiria, auttoi vanhuksia kaupassa ja vei ihmisten kasseja kotiin, Mika Bäckman kertoo.

Arska oli syntynyt Ullanlinnassa ja tykkäsi olla kotikulmillaan.

– Hän ei viihtynyt muualla kuin tällä alueella, koska tämä on tällainen tuttu ja turvallinen paikka olla.

Bäckmanin mukaan Arska tunsi lähes kaikki lähialueen ihmiset.

– Aiemmin Arska asui Sörnäisissä ja vietti aikaa enemmän sisällä, mutta sitten hän menetti kämppänsä ja halusi viettää aikaansa sen jälkeen ulkona, koska ei viihtynyt viimeisimmässä kodissaan, joka sijaitsi tässä lähistöllä.

Arskaa jäädään kaipaamaan

Bäckman uskoo, että ihmiset jäävät kaipaamaan Arskaa.

– Monet ovat sanoneet, että he jäävät kaipaamaan Arskaa, koska hän oli niin hieno ihminen, Bäckman sanoo.

– Kyllä olen nähnyt, että ihmiset ovat tässä ihan itkua vääntäneet.

Muistopaikalla käy tasaiseen tahtiin ihmisiä ja monet pysähtyvät paikalle. Nuorehko mies tuo paikalle kynttilän ja kiitokset kajahtavat ilmoille.

Arska halusi kaikille hyvää

Lähellä asuva Sara Korolainen on myös tullut käymään muistopaikalla. Hän aikoo tuoda myöhemmin kukkia ja kynttilän.

– Hän oli aina hyväntuulinen. Hän ei ollut koskaan pahalla päällä, Arska ei ollut koskaan pahantuulinen eikä tehnyt kenelläkään pahaa, vaan halusi aina kaikille hyvää. Hän oli hirmuisen positiivinen ihminen.

Korolainen muistelee, että Arska vietti usein aikaa Sikalanpuiston lähettyvillä.

– Hän tuli monesti sisälle rappuun, kun oli kylmä ja minä vielä sanoin, että tulehan Arska sisälle. Hän aina kysyi kolikoita, että pitäisi käydä hakemassa muutamia oluita tai mitä hän sitten halusikin ostaa. Minä aina annoin euron tai kaksi.

– Aina aamulla lähtiessäni lenkille hän huikkasi, että huomenta ja minä vastasin, että huomenta Arska! Hän oli hirmuisen sympaattinen. Kyllä se sätkäyttää, kun ihminen lähtee pois täältä. 

Alueella Arskaan suhtauduttiin Korolaisen mukaan hyvin.

– Ihmiset ottivat vastaan hyvin ja antoivat Arskan olla sellainen kuin hän oli, eiväthän he voineet Arskaa muuttaa. Jos hän halusi olla sellainen, hän oli. 

Oliko Arska sympaattinen ihminen?

– Kyllä! Arska oli todella sympaattinen, hän oli ihminen isolla kirjaimella. Hänen kanssaan pystyi juttelemaan aivan kaikkea.

Ystävät toivovat muistopaikalle rauhaa

Arskan muistopaikka Sikalanpuiston kulmalla joutui viime yönä varkauden kohteeksi.

– Toivon, että tämä paikka jätetään rauhaan. Tästä oli viime yönä varastettu rahaa, Arskalle jätettyjä röökiaskeja ja pari pulloa viinaa. Tämä on kuitenkin tehty hänen muistokseen ja ihmisten pitää osata kunnioittaa tätä, Arskan ystävä Mika Helen sanoo.

– Se on erittäin törkeätä, mitä viime yönä tapahtui. Jotkut ovat varastaneet jopa kukkia tästä. Se tuntuu minusta erittäin pahalta. Se on hänen rauhan häväistys, veli Mika Bäckman jatkaa.

Voiko kadunmies tai nainen olla hyväsydäminen ihminen?

– Totta kai, Arskan ystävä huudahtaa. 

– Hänellä oli niin iso sydän kun voi olla, Mika Helen jatkaa.

– Kaikki ketkä ovat joskus eläneet kadulla, tietävät mitä täällä on ja miten täällä eletään. Kaikki ovat auttaneet toinen toistaan.

Arskan kuolemasta ja perustetusta muistopaikasta uutisoi aiemmin Helsingin Sanomat.