USA 2009. Ohjaus: F. Gary Gray. Käsikirjoitus: Kurt Wimmer. Tuotanto: Gerard Butler, Lucas Foster, Mark Gill, Robert Katz, Alan Siegel, Kurt Wimmer. Kuvaus: Jonathan Sela. Leikkaus: Tariq Anwar. Musiikki: Brian Tyler. Pääosissa: Gerard Butler, Jamie Foxx, Com Meaney, Bruce McGill, Viola Davis, Leslie Bibb. Kesto: 110 min.
Kun vaimo ja tytär surmataan raa'asti perheenisän silmien edessä, ei paluuta entiseen enää ole. Lainkuuliainen kansalainen (Law Abiding Citizen, 2009) Clyde Shelton (Gerard Butler) janoaa oikeutta, ja kun tuomioistuin ei pysty sitä hänelle tarjoamaan, päättää insinööri ottaa sen omiin käsiinsä.
Vaikka rikolliset jäävät kiikkiin, pääsee toinen nilkki kuin koira veräjästä todistamalla murhakumppaniaan vastaan. Syyttäjänviraston uraohjus Nick Rice (Jamie Foxx) hieroo kaupat vastoin Sheltonin tahtoa.
Vääryyden vihastuttama mies päättää kostaa sekä liian pian vapautuvalle murhaajalle että koko konnia paapovalle Philadelphian kaupungille – Rice mukaan lukien. Pitkään hauduteltu kosto-operaatio on pirullinen, monimutkainen ja loogisesti mahdoton toteuttaa. Leijonanosa täsmäiskuista kun tapahtuu Clyden jo istuessa vankilan kalterien takana.
Lainkuuliainen kansalainen on ristiriitainen action-elokuvakokemus. Toisaalta saamme seurata dynaamista, käänteiltään jopa hilpeän uskomatonta ja mielikuvituksellista trilleriä, toisaalta taas joudumme nielaisemaan aika möhkäleen mitä mustavalkoisinta moralisointia ja sadistista väkivallalla mässäilyä.
Hollywoodin vigilante-viihde – elokuvat, joissa yksilö ryhtyy jakamaan omavaltaista oikeutta avuttomaksi kokemansa yhteiskunnan asfalttiviidakossa – on aina uponnut kansaan kuin kuuma veitsi voihin.
Silmä silmästä -periaate vetoaa yhä alimpiin vaistoihimme. Sen puolesta puhuu mm. takavuosien tusinatähti Charles Bronsonin suuri suosio (Väkivallan vihollinen -elokuvasarja vuosina 1974-1994).
Toimintaelokuvaan ei toki monisyisiä omantunnon ongelmia tarvitse mahduttaakaan, diehardimainen "Yippie-ki-yay, motherfucker!" riittää useimmiten vallan mainiosti hurmeisen mättämisen sisällöksi. Eniten Lainkuuliaisessa kansalaisessa nyppivätkin muutamat juoniaukot, joita ei ole saatu tilkittyä sitten millään.
Parituntinen jännäri rullaa keskivaiheillaan ihan näyttävästi, mutta loppua kohti vauhti lässähtää ja punainen lanka hukkuu itsetarkoituksellisen paukuttelun alle. Löysien poisotto olisi palvellut tätä(kin) trilleriä. Reilun vartin vähennyksellä Lainkuuliainen kansalainen olisi päässyt suoraan asiaan ja yhtä näppärästi kerronnan kalkkiviivoille.
Gerard Butler ylinäyttelee paikoin herkullisesti, mutta yleensä niin pätevästä Jamie Foxxista ei tällä kertaa löydy tavanomaista kummempia kierroksia. Kissa-hiiri-leikittely toimii ja ei toimi, mikä kaksijakoisuus heijastuu myös kokonaisuuteen pitkin elokuvaa.
Teksti: Outi Heiskanen