Lääkäri paljastaa, minkälainen on vaikea potilas ja miten käyttäytyy potilas, jota tuntuu turhauttavalta hoitaa.
Antti, 28, on työskennellyt terveyskeskuslääkärinä runsaat kaksi vuotta. Työ on paitsi antoisaa, myös raskasta. Ammattilainen paljastaa Helmelle, mikä lääkärin työssä on vaikeaa.
Lääkäri tapaa työnsä kautta lukuisia uusia ihmisiä. Huolien painamat ihmiset käyttäytyvät vastaanotolla hyvin erilaisesti; osa ei anna puhetulvaltaan lääkärille puheenvuoroa, toiset eivät saa sanaa suustaan. Ihannepotilas kertoo ongelmistaan selkeästi ja pysyy aiheessa. Työ vaikeutuu, kun vastaanotolle saapuu potilas, joka ei osaa kuvailla kipuaan selkeästi. Vaikeinta on kuunnella ihmistä, jonka puhe rönsyilee ja etenee epäkronologisesti.
– Silloin voi ajautua pohdinnassaan täysin väärille raiteille. Myös oireitaan dramatisoivan ja liioittelevan potilaan tunnistaa helposti. Tällainen aiheuttaa lääkärissäkin tietyn vastareaktion ja skeptisyyden, mikä ei ainakaan auta potilaan tilannetta, Antti kertoo.
Antti huomauttaa, että ihmisiä kuuntelemalla saa yllättävän paljon irti. Päivystystyö on hänen mukaansa lisännyt varmuutta siitä, milloin on hätä ja milloin ei.
Harmina vaaralliset ja ylimieliset potilaat
Ilmaisukyvyn lisäksi hoitotyöhön vaikuttaa myös potilaan asenne. Vaikein potilas on Antin mukaan ylimielinen ja hankala.
– Joillakin potilailla on jokin näkemys jonkin tutkimuksen tai lähetteen tarpeesta, ja kun selitetään, että tällainen ei ole hyödyllistä tai mahdollista vallitsevien resurssien puitteissa, asiasta ruvetaan vänkäämään ja lähdetään sitten ovet paukkuen. Olisihan se mahtavaa, että kaikki asiat voisi selvittää kertakäynnillä ja vaikkapa keskellä yötä, mutta kun niin ei vaan ole, Antti sanoo.
