Ne on vaikea pestä, ne on teinien juttu ja niiden jälkeen tulee kaljuksi. Vai?
Nykysuomessa rastojen ajatellaan olevan hippien ja teini-ikäänsä elävien nuorien muoti-ilmiö. Rastojen juuret ovat kuitenkin paljon pidemmällä, 1930-luvun Jamaicalla.
Takkuinen tukka ja rastafarimiesten omaama parta ovat rastafarin merkki liitosta Jumalan kanssa; Vanhan Testamentti kun toteaa: "Niin kauan kuin lupaus (omistaa elämänsä Jumalalle) on voimassa, ei partaveitsi saa koskea nasiirin tukkaa eikä partaa. Koko sen ajan, jonka hän on vihkiytynyt Herran nasiiriksi, hän on pyhä ja hänen on sen tähden annettava hiustensa kasvaa vapaasti." (4. Moos: 5)
Suomessa rastojen ottaminen ei kuitenkaan usein liity alkuperäiseen rastafari-ideologiaan. Monet kutsuvat hiuksiaan takuiksi kunnioituksesta rastafareja kohtaan; eiväthän länsimaisen ihmisen hiukset useinkaan liity mitenkään "rastojen" elämäntapaan.
Miten on – houkuttelisiko omalaatuinen, helppohoitoinen hiustyyli? Lue eteenpäin ja katso, miten 10 yleisintä rastoihin liittyvää myyttiä murretaan!
1. Oikeanlaiset rastat tekee vain kampaaja?
Oikeanlaisista rastoista voi olla montaa mieltä. Toisin kuin moni uskoo, hiuksia ei tarvitse riuduttaa elinkelvottomiksi permanenttiaineissa, jotta elämä "rastakkaana" voi alkaa.
Rastat on mahdollista tehdä täysin ilman muotoilu- ja muita hiustuotteita; kampaajan tekemät rastat ovatkin monelle takkuisen tukan ystäville suoranainen kirosana! Rastojen teettäminen kampaamossa on myös usein kallista lystiä, johon kaikilla ei ole varaa.
2. Vaikka haluaisinkin luomurastat, en osaa tehdä sellaisia
Hiuslaadusta ja hiusten pituudesta riippuen rastojen tekeminen luonnonmukaisin menetelmin kestää tunneista päiviin. Niin kutsuttujen luomurastojen tekemiseen tarvitaan vain kampa – ja rutosti aikaa sekä kärsivällisyyttä! Myös ystävän apu on usein tarpeen. Puhdas hius rastoittuu parhaiten, joten rastoittamiseen on hyvä lähteä suihkun kautta.
Aluksi hiukset jaetaan tasaisiin, neliön muotoisiin alueisiin; tällöin rastasta saadaan pyöreä. Pitkittäin rastoitetut alueet muotoutuvat litteiksi, laattamaisiksi rastoiksi. Alueen koko vaikuttaa rastan paksuuteen. Hius tupeerataan, eli takutetaan, juuresta alkaen tiiviiksi pötköksi pyöritellen sitä välillä käsien välissä. Aluksi rastat ovat pörröiset ja pehmeät, mutta ne tiivistyvät ajan myötä.
On myös mahdollista sanoa yksinkertaisesti harjalle hyvästit – luonnolliset takut tulevat itsestään jokaiselle, joka jaksaa odottaa!
3. Jos haluan luopua rastoista, minusta tulee kalju
Hiuslaadusta ja rastan iästä riippuen takkuinen tukka on mahdollista avata pitkänkin ajan jälkeen. Usein takkupehkoaan pesevien rastat tiivistyvät nopeammin ja voivat siksi olla hankalammat aukaista. Vuosikausia vanhojen rastojen avaaminen kysyy aina pitkää pinnaa ja aikaa, sekä runsaasti hoitoainetta. Avaamisen jälkeen hius on huonossa kunnossa.
Jos pötköt eivät ota auetakseen, on rastat mahdollista leikata auki hieman juuren yläpuolelta, jolloin täydellinen kaljupäisyys vältetään. Hius on onneksi uusiutuva luonnonvara – sitä saa aina lisää!
4. Rastat on vaikea pestä
Rastojen peseminen vie pidemmän ajan kuin suoran, lyhyen tukan peseminen. Myös shampoota kuluu runsaasti. Toisaalta rasta ei vaadi pesua niin usein kuin suora hius, vaan pesemisen tarve lähtee hiusjuuren toiselta puolelta – rastan omistajasta. Monet rastoitetut pesevät hiuksensa kerran viikossa, mutta myös tiuhempi pesuväli on mahdollinen; on niitäkin, jotka kuuraavat pehkonsa joka päivä!
Viikottaisen kuuraussession pituutta voi verrata suorahiuksisen jokapäiväiseen pesutapeeseen; kerran viikossa rastansa pesevä ei käytä yhteensä juurikaan enempää aikaa kuin päivittäin hiuksensa pesevä suorahiuksinen.
5. Rastoja ei voi värjätä
Rasta vaatii enemmän väriainetta kuin tavallinen hius. Myös huuhteleminen voi kestää kymmenminuuttisen jos toisenkin, muttei värjääminen mahdottomuus ole! Moni kuitenkin nauttii rastoistaan luonnollisen värisinä.
6. Rastat eivät vaadi mitään hoitoa
Kun pötkylät on kerran saanut pähäänsä, voi istuskella ja pyöritellä peukaloitaan? Väärin! Rastat ovat helppohoitoiset ja vaivattomat, ja on totta, ettei niitä tarvitse juurikaan huoltaa.
Mikäli rastan toivoo pysyvän sileänä pötkylänä, sitä tulee pyöritellä käsien välissä – muutoin rasta muodostaa hiuslenkkejä. Toisia lenkit eivät haittaa, mutta siistien, tasapintaisten takkujen ystävän tulee pyöritellä rastojaan usein.
Herkän päänahan omaaville voi varsinkin rastojen alkutaipaleella ilmestyä tavanomaista enemmän hilsettä tai päänahan kutinaa. Hiusvesi ja päänahkaa hoitavat shampoot poistavat ongelman. Hiuksiaan mäntysuovalla pesevien tulisi muistaa, että päänahka kuivuu herkästi, jos suopaa pääsee sinne asti.
7. Jos minulla on rastat, näyttää siltä, että päässäni olisi kaljuja kohtia
Kaljujen kohtien syntyminen riippuu rastojen tekijästä. Hiusten jakaminen tasaisiin neliöihin rastoitusvaiheessa vaikuttaa paljon; rastat jakautuvat tasaisesti pitkin päätä.
Värjätyn rastan vaaleampi juurikasvu voi myös aiheuttaa ”kaljuuntumisen”; tumman rastan vaalea juuri luo vaikutelman toisistaan kaukana olevista rastoista.
8. Rastoja ei voi muunnella tai koristella
Rastoille ei kenties ole kehitetty omaa kampauskirjaa, mutta tämänkin puutteen korjaa nopeasti oman luovuutensa avustuksella!
Rastoja voi koristella tavoilla, joista suorahiuksinen voi vain haaveilla; esimerkiksi erilaisten helmien pujottelu hiuksiin on mahdollista. Rastan ympärille pyöritelty puuvillanaru antaa lisäväriä.
Pitkät rastat voi esimerkiksi solmia niskaan, ja saapa niistä myös huikean paksun letinkin! Kanekalon-kuidusta valmistettu keinorasta tai villasta huovutettu rasta antavat oman säväyksensä, ja ne voi kiinnittää omiin hiuksiinsa esimerkiksi ompelemalla.
9. Rastat homehtuvat ja niihin tulee helposti täitä
Rasta, kuten mikä tahansa muukin, homehtuu, jos sitä pitää kosteudessa jatkuvasti. Siksi esimerkiksi pesun jälkeen rastojen omistaja ei saisi vetää pipoa päähänsä tuntikausiksi. Myös hiusten auki pitäminen on suositeltavaa. Tavanomaisen pesemisen takia rasta ei homehdu.
Täit eivät ilmesty tyhjästä, joten rastatukka ei automaattisesti tarkoita syöpäläisongelmaa. Jos vierailijoita kuitenkin päähänsä saa, voi niiden poistaminen rastasta olla kovan työn takana.
Rastoja voi liottaa etikka-cayennepippuriseoksessa, joka tappaa saivareet ja munat; tavallinen täishampoo ei välttämättä puhdista koko rastaa. Herkän päänahan omaavalle kokemus voi olla tuskainen. Viimeinen keino on ajaa pää kaljuksi.
10. Rastat sopivat vain teineille
Länsimaissa rastat ovat jostain syystä jääneet nuorison ja taiteellisemman aikuisväestön tyyliksi. Jamaicalla rastat eivät kuitenkaan katso ikää – samanlaisen avarakatseisuuden soisi leviävän tänne Pohjolan perukoillekin!
Helmi nyt myös Twitterissä, tutustu!
Teksti: MTV3/Helmi/Maria Aarnio
Kuvat: Maria Aarnio, Shutterstock
Lähde: takkutukka.fi, Wikipedia