Kylmäautoon kuolleen traaginen tarina Guardianissa: Saeed haki Saksasta hoitoa munuaisvikaansa

Brittilehti Guardian julkaisi keskiviikkona tarinan Saeedin matkasta perustuen sukulaisten matkakumppanien sekä ihmissalakuljettajien haastatteluihin.

Ei sotaa pakoon

Kesällä puhjennut pakolaiskriisi on aiheuttanut suurimman kansainvaelluksen Eurooppaan sitten toisen maailmansodan. Tuhansia ja tuhansia ihmisiä alkoi paeta Syyriasta, Irakista, Somaliasta, Afganistanista ja Eritreasta pakoon kotimaansa kaaosta sodan keskellä.

Saeed oli tältä osin onnekas mies. Hän asui Pohjois-Irakin toiseksi suurimmassa kaupungissa Sulaimanijassa, johon Isis-järjestö ei ollut ulottanut sotatoimiaan.

Saeedin oli silti lähdettävä, sillä hänen jäljellä olevan munuaisen toiminta oli lakkaamassa – eikä Irakissa ollut tarjolla riittävää hoitoa. 35-vuotias mies näytti kuvissa ainakin 10 vuotta ikäistään vanhemmalta, Guardianin mukaan kenties terveydentilansa takia.

Saeed oli myös turhautunut maataan runtelevaan korruptioon. Osallistumiset mielenosoituksiin demokratian puolesta eivät johtaneet tilanteen parantumiseen – ja kaksi puoluetta, joihin hän liittyi, osoittautuivat myös tehottomiksi ja turmelluiksi.

– Minulla ei ole tulevaisuutta täällä, Saeed kertoi kesäkuussa ystävälleen Bahman Abubakrille vesipiippukahvilassa kesäkuussa.

Bahmanille Saeed sanoi haluavansa Saksaan. Hän piti BMW-autoista, ja haaveili joko perustavansa maahan autopesulan tai käytettyjen matkapuhelimien myymälän.

Jamalin "turistitoimisto"

Tuhannet ja tuhannet Irakin kurdit olivat paenneet joko poliittisista tai taloudellisista syistä maastaan Eurooppaan 1970-luvun jälkeen. Pakenemiseen tarvittiin apua – kysyntään vastattiin ihmissalakuljettajilla.

Ihmissalakuljetus on ollut tuottoisa bisnes, vaikka matkalla on ollut lukuisia epäonnistumisia. Saeed yritti paeta Eurooppaan heidän avullaan jo vuonna 2006 – tuolloin hänet pidätettiin Turkissa ja palautettiin kotiin.

Jamal Qamishi, 46, omisti Sulaimanijassa pienen turistitoimiston – jonka todellisena tulonlähteenä oli kuitenkin ihmisten saaminen Eurooppaan keinoja kaihtamatta.

Osa Euroopasta turvaa hakevista koostaa itse matkansa pienistä palasista – tonni miehelle, joka järjestää heidät Kreikkaan Egeanmeren yli, 200 euroa miehelle, joka ajaa heidät Makedonian rahalle. Varmistaakseen pääsyn todelliseen määränpäähänsä monet, kuten Saeed ja 13 hänen matkakumppaniaan, ovat valmiit maksamaan suuren summan yhdelle salakuljettajalle, joka hoitaa kaikki käytännön kuviot.

Saeedin ryhmälle Qamishi lupasi vajaalla 9000 eurolla pääsyä Saksaan 10 päivässä – ilman vuorokauden mittaisia vaelluksia jalan maasta toiseen.

Jamal Qamishi kertoi lopettaneensa ihmissalakuljetuksen viideksi vuodeksi, kunnes hän päätti auttaa tätä ryhmää, sillä mukana oli kolme hänen sukulaistaan

– Kerroin heille lopettaneeni, mutta he vaativat.

Saeed oli säästänyt summan palkoistaan mekaanikkona sekä insinöörinä paikallisessa puhelinoperaattoriyhtiössä. Hän kävi rahanvaihtopisteessä ja antoi dollarit Qamishin luotetulle välittäjälle. Saeedin tehtäväksi jäi ottaa yhteyttä välittäjään Saksasta, jolloin rahat toimitettaisiin Qamishille ja hänen apureilleen.

"Lähdemme, emmekä palaa"

22. heinäkuuta oli aika lähteä. Kymmeneltä aamulla Saeedin veljet, siskot sekä paras ystävä Bahman kokoontuivat perheen kotiin läksiäisjuhliin.

Guardianin julkaisemassa valokuvassa Saeedin kasvoilla on hymy, mutta kuvasta aistii pelonkin. Muiden ilmeet olivat tuskallisempia.

– Kärsimme, mutta meidän oli teeskenneltävä, että olemme iloisia hänen puolestaan, isoveli Ahmad kertoi.

Ahmad yritti vielä pyörtää pikkuveljensä päätöksen, sillä hän uskoi Saeedin olevan liian sairas pitkään matkaan. Juuri ennen lähtöä Saeed kuvasi videon, jossa hän manasi kurdiviranomaisia asuinalueensa ahdingosta.

– Jos jumala suo, me lähdemme, emmekä palaa, Saeed sanoi videon lopuksi.

Saman päivän iltana seurue oli päässyt Turkin eteläosiin Diyarbakiriin. Seuraavana päivänä lyhyt lento vei heidät Istanbuliin, lähemmäs Kreikan ja Bulgarian rajaa.

Yksi ryhmästä pääsi Suomeen – Saeedilla epäonnea

Tuolloin salakuljettaja Qamishi otti yhteyttä kahteen kurdikollegaansa Bulgariassa. Jokaisesta salakuljetetusta luvattiin heille 7900 euroa. Qamishi vahvisti välittäjältä, että Saeed oli toimittanut rahat, jolloin kaksikko haki ryhmän Istanbulista. Jo saman päivän iltana ryhmä oli Bulgarian ja EU:n rajan tuntumassa Turkin maaseudulla.

Seuraavan päivän aamuna he vaelsivat neljä tuntia Bulgarian puolelle. Tuolloin heidät pysäytti yhdeksän poliisiasuista miestä, jotka pahoinpitelivät heidät, ryöstivät heiltä rahat ja puhelimet ja usuttivat heidät takaisin Turkkiin.

Muutamaa päivää myöhemmin ryhmä yritti uudestaan. Suurin osa 14 hengen ryhmästä läpäisi tällä kertaa seulan – yksi heistä on nyt Suomessa odottamassa turvapaikkapäätöstä. Saeedia ei sen sijaan lykästänyt.

Bulgarian poliisi pidätti hänet ja kolme muuta Svilengradin rajakaupungissa. Poliisin pidätyskuvassa 28. heinäkuuta Saeed (käytti nimeä Ali Mohamed Mustafa) näyttää väsyneeltä, mutta päättäväiseltä.

Nelikko kuljetettiin pakolaisleirille, josta he pääsivät jatkamaan matkaa 21. elokuuta. Saeed soitti Qamishin salakuljettajakollega Barzanille, joka kuljetti ryhmän Serbian rajan yli. Perheelleen Saeed lähetti kuvan ryhmästään metsässä. Suurin osa heistä hymyili, yhdellä oli peukku pystyssä, toinen näytti voitonmerkkiä. Pääsy Serbiaan oli niin mutkaton, että oli syytäkin iloon.

"Meinasin tukehtua"

Karwan Hussein oli Saeedin matkan viides ja viimeinen salakuljettaja. Qamishi ei ollut tavannut miestä, ja jo tässä vaiheessa Saeedin perhe kuuli hänestä huolestuttavia tietoja.

Saeedin kanssa Irakista matkaan lähtenyt Ari oli päässyt Itävaltaan jo aiemmin. Hän soitti Saeedin Mohammed-veljelle, ja kertoi lähes tukehtuneensa rekan tavaratilassa matkalla Unkarista Itävaltaan.

24. elokuuta Saeed soitti kotiinsa Unkarista. Hän kertoi, että edessä olisi yksi ajomatka – Saksaan.

Se oli viimeinen kerta, kun he kuulivat toisistaan.

Saeed oli pyytänyt veljeään maksamaan Karwan Husseinin sukulaisille Sulaimanijassa ylimääräiset 600 euroa takeeksi siitä, että hän pääsisi Saksaan turvallisesti.

– Pyydän, taatkaa minulle, että Saeed pääsee Saksaan taksilla, ei rekassa, Mohammed vetosi Husseinin sukulaisiin.

Kukaan, edes Qamishi, ei tiedä, miksi Saeed päätyi muiden 70 henkilön tavoin kylmäautoon. Qamishi puhui Saeedin kanssa viimeisenä.

– Sanoin Saeedille ja muille: Älkää nousko muihin autoihin kuin takseihin. Saeed oli sairas, joten en olisi missään tapauksessa laittanut häntä matkustamaan kylmäkuljetusauton perässä. En tiedä, miksi hän meni siihen autoon, Qamishi kertoo.

Vastaus saattaa olla Husseinilla. Mohammed tiedusteli Saeed-veljensä tilanteesta ja soitti soitti salakuljettajalle 25. elokuuta. Husseinin mukaan Saeed olisi pidätetty Itävallassa tai Saksan Münchenissä.

Tämän jälkeen Hussein sulki puhelimensa eikä hänestä ole kuultu. 

Rehellistä kanaa

27. elokuuta rikostutkijat löysivät kylmäkuljetusauton tien sivusta Itävallan Parndorfista. Guardianin jututtaman, paikalle saapuneen toimittajan mukaan ilma auton ympärillä löyhkäsi kuolleelta.

Ensin ilmoitettiin 20 kuolleesta.

Sitten 50:stä – sitten 71:stä.

59 miestä, 8 naista, neljä lasta, joukossa tyttövauva. Heidän epäillään olleen jumissa kylmäautossa 48 tunnin ajan ja tukehtuneen kuoliaaksi.

Kylmäkuljetusauton kyljessä oli teksti "Honest chicken" – rehellistä kanaa.

Mohammed tiedusteli Saeedista Qamishilta seuraavana päivänä.

– Vannon, minä en tiedä mitään. Kerron varmasti, kun tiedän.

Äidin huuto

Mohammedille ei kuitenkaan soittanut seuraavaksi Qamishi vaan Itävallan poliisi – ja vasta syyskuun puolivälissä. Niin kauan rikostutkijoilta oli kestänyt tunnistaa Saeedin pahasti mädäntynyt ruumis.

Epäilyt Saeedin kohtalosta olivat jo velloneet Irakissa. Ensin tuli tieto Shwanan, Saeedin ystävän kuolemasta. Sen jälkeen itävaltalaistulkki kertoi perheen Britanniassa asuvalle sukulaiselle, että Saeed oli myös kylmäkuljetusautossa. Tieto varmistui vasta, kun perhe sai nähtäväkseen Saeedin kuolintodistuksen.

Ahmad-veli kutsui Saeedin ja hänen kolmen matkakumppaninsa miespuoliset perheenjäsenet yhteen ja kertoi suru-uutisen.

– Meillä oli veli, joka jätti Kurdistanin vapaaehtoisesti. Nyt Allah on ottanut hänet meiltä, Ahmad huudahti muiden miesten itkiessä.

Saeedin äidiltä ja siskolta tietoa pimitettiin viimeiseen asti. Väistämätön oli edessä, kun perhe saapui lentokentälle Saaedia vastaan.

– Ketkä ovat tulleet hakemaan ruumista, kysyi lentokenttävirkailija.

Vastaukseksi hän sai tuskanhuudon Saeedin äidiltä.