Isojoella vuonna 1953 kadonneen Kyllikki Saaren elämästä ja kuolemasta kirjan kirjoittanut Teemu Keskisarja kertoo MTV:n Viiden jälkeen ohjelmassa suuntaavansa tulevaisuudessa ehkä jatkosodan pariin.
17-vuotiaan Kyllikki Saaren katoaminen ja sitä kuukausia myöhemmin seurannut suohaudan löytyminen ovat suomalaisen rikoshistorian kulmakiviä.
Ne veivät mukanaan myös historiantutkija Teemu Keskisarjan, joka kirjoitti aiheesta teoksen Kyllikki Saari – Mysteerin ihmisten historia (WSOY, 2021).
– Olen vielä Kyllikki Saaren vanki. Varmaan leikkaisin irti sormeni pikahaastattelusta jonkun pääepäillyn kanssa, Keskisarja kertoi Viiden jälkeen -ohjelmassa.
Keskisarjan mukaan hän on yksipuolinen ihminen, jonka kaikki kirjat kertovat kuolleista ihmisistä, kadonneista ajoista ja haudatuista tapauksista.
Isojoen mysteereitä hän pystyi penkomaan historiantutkijan työkalupakin kanssa, koska Kyllikki Saaren kuolemasta on jo 68 vuotta.
– Ihmisten kuolemista, seksuaalirikosoikeudenkäynneistä ja mielentilatutkimuksista on kulunut riittävän pitkä aika. En osaisi tehdä kirjaa Katiskasta tai Anneli Auerista.
– Kuljin niin pitkän tien kuin on historioitsijana mahdollista ilman yliluonnollisia metodeita ja dna-tutkimusta. Absoluuttista totuutta Kyllikki Saaresta en väitä kirjassa kertovani.
Lue myös: Kyllikki Saaren traagisesti päättyneestä elämästä uutta tietoa: "Etkö voisi auttaa minua?", kysyi hänen rippipappinsa koettuaan "kovaa sukupuolista tarvetta"
Kirjassa Keskisarjan suosikkiepäillyksi nousee Kyllikki Saaren rippipappi.
– Hänestä sain eniten uusia asioita selville. Hänen elämänkaarensa oli aika hurja, vaikka jättäisimme siitä pois Kyllikin murhaillan.
Somea ja shakkia
Keskisarjan mukaan historiantutkijan työ ei vertaudu ”millään tavalla” rikostutkijan työhön.
– Eikä mulla ole mitään kytköstä true crimeen, ärsyttävään englanninkieliseen sanaan. Ihanteeni ovat hyvin vanhanaikaisia.
True crime ei ole suinkaan ainoa nykypäivän ilmiö, joka ei ole onnistunut voittamaan Keskisarjaa puolelleen.
– Some on itsesaastutusta, johon meillä syntisillä on luontainen kiusaus. On naurettavaa puhua tietoyhteiskunnasta, jos nettihauista suosituimmat kohdistuvat pornografiaan.
– Miten digimediat ovat muka parantaneet ihmisten ajattelukykyä, jos päivästä päivään klikatuimpia ovat ”somepersoona julkaisi koskettavan kuvan puolisonsa sukuelimestä”.
49-vuotias Keskisarja on kuitenkin mielestään alkanut suvaitsemaan somea.
– Ei mikään asia ole yksisilmäisesti paha. Ehkä ilman somea me emme kestäisi elämää.
Kaikkia omiakaan valintojaan Keskisarja ei silittele. Shakkia hän pelasi SM-tasolla ja vaikka hän arveleekin pelin antaneen ainakin keskittymiskykyä, niin lopulta Keskisarja taisi jäädä mielestään tappiolle.
– Voi taivahan jumala. Minulla on mennyt 15 vuotta hukkaan shakin avausmuunnelmien tutkimiseen. En suosittele sitä aivovoimistelua minkään uran ihmisille.
Tie voi viedä Viipuriin
Historiasta Keskisarja innostui jo pikkupoikana. Opinnäytetyönsä hän teki suomalaisten eläimiin sekaantumisesta. Keskisarjalla on selvä näkemys siitä, miksi hän valikoi työpöydälleen synkkäsävyisiä aiheita.
– Vamma sielussa. Olen huomannut, että rikoksen, sodan ja terrorin kautta voi aika tiivistetysti käsitellä tiettyjä ihmisen olemisen ajattomia haasteita.
”Täysjärkisiäkin” aihepiirejä Keskisarja aikoo jatkossa tutkia. Metsäteollisuudesta on työpöydällä kaksikin kirjaa, hän kertoo.
Jos laskut maksaisivat itsensä, tutkisi Keskisarja mieluusti 1600–1700-lukujen Suomea. Noita vuosisatoja on käyty läpi ”naurettavan vähän”, Keskisarja harmittelee.
Myös uusi sotakirja on ehkä tulossa.
– Jatkosota on minulta vielä sotimatta. Viipuriin kaihoan takaisin. Ehkä kyhään jonkun pienen kirjan Viipurin kesästä vuonna 1944.
5:39