Pelaajat ovat sosiaaliturvan armoilla, jos Kymenlaaksossa toteutetut palkanmaksujen keskeytykset leviävät Veikkausliigaan.
Yhteiskunnallisen kriisin keskellä jalkapallon sanotaan muuttavan painoarvoaan.
Lajilla on kuitenkin aivan erityistä ja pysyvämpää merkityksellisyyttä niille, jotka ansaitsevat siitä leipänsä. Tuota leipää ei ole riittänyt jaettavaksi kovinkaan monelle Suomessa, eikä se ole ollut leveä kuin harvoille huippuyksilöille edes ennen koronaviruspandemiaa.
Nyt leipätaikinaan tarvittavat ainekset ovat loppumassa kesken kaikkialla, ja varastot hupenevat. Leipää ei välttämättä riitä jaettavaksi enää pitkään.
– Kaikki kärsivät tästä, ja varmasti se näkyy meidänkin palkkapusseissa vielä jossain vaiheessa, espoolaisen Hongan kapteeni Duarte Tammilehto uskoo.
Tammilehto kertoo juuri käyneensä harjoittelemassa töölöläisellä pallokentällä aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi.
– Olen käynyt treenailemassa, potkimassa ja juoksemassa. Salille ei ole oikein päässyt. Olen yrittänyt vältellä paikkoja, joissa on muita ihmisiä käynyt hipelöimässä laitteita, Tammilehto sanoo.
LUE MYÖS: Kulut juoksevat, tulovirta ei – veikkausliigaseurat ahdingon keskellä: ”Tällainen organisaatio on vielä pelastamisen arvoinen”
Koronaviruspandemian vuoksi harjoittelu on omatoimista. Tällä hetkellä se on myös omaehtoista, sillä Hongan pelaajat ovat useiden muiden veikkausliigajoukkueiden tavoin poikkeuksellisesti vuosilomalla.
Seura ilmoitti joukkueelle ensin lakisääteisesti kahden viikon varoajalla alkavasta lomasta. Sitä aiemmin työnantaja ei voi velvoittaa työntekijää jäämään vuosilomalleen.
– Pelaajat halusivat kuitenkin, että se alkaisi saman tien. Haluttiin, että päästäisiin mahdollisimman pian aloittamaan treenit pienryhmillä sitten, kun se on mahdollista, Tammilehto kertoo.
– Ajattelimme myös ulkomaalaisia pelaajia, jotka haluavat olla lähellä omaa perhettään. Olisi ollut kohtuutonta odotuttaa heitä täällä. Se auttoi, ja he pääsivät heti lähtemään.
Hongan edustusjoukkueessa on pelaajia muun muassa Espanjasta, Senegalista, Brasiliasta, Yhdysvalloista ja Ghanasta.
Jalkapalloilijat ovat prekariaattia
Harjoitustensa jälkeen Tammilehto suuntaa kotiin perheensä luokse. Siellä odottavat 3,5-vuotias poika ja kuusiviikkoinen tytär.
– Aika erilaista tämä on. Nyt on vieläkin enemmän aikaa perheen kanssa, Tammilehto tuumii.
Perheellinen ja 30-vuotias Tammilehto on eräällä tapaa harvinaisuus Veikkausliigassa. Monet hänen ikäluokkansa pelitovereistaan ovat vaihtaneet jo muihin töihin tai opiskelemaan jo vuosia sitten.
Siihen on syynsä.
Jalkapalloilijan työtä Suomessa kuvaa hyvin latinankielinen sana precarius, josta on johdettu suomeksikin taipuva sana prekariaatti. Termillä tarkoitetaan luokkaa, joka työskentelee tilapäisissä tai epätyypillisissä olosuhteissa.
Prekariaatin työtä ja toimeentuloa leimaa usein taloudellinen epävarmuus, joka voi johtua esimerkiksi työsuhteen hatarasta luonteesta ja sosiaaliturvan riittämättömyydestä.
Tammilehto tietää, että nuo kuvailut pätevät tuskastuttavan hyvin jalkapalloilijan työhön Suomessa.
– Suomalaisten jalkapalloilijoiden sopimusten edut ja oikeudet ovat tässä yhteiskunnassa ihan nollatasoa, Tammilehto lataa.
Tällä hetkellä lukuisat Veikkausliigan seurat ovat tilanteessa, jossa paine pelaajien ja muiden työntekijöiden palkanmaksun keskeyttämiseen kasvavat. Vuosilomien päätyttyä se voi olla todellisuutta monella paikkakunnalla etenkin, jos kesäkuulle suunniteltu kauden aloitus näyttää venyvän yhä pidemmälle vuosikalenterissa.
Ykkösessä pelaava KTP keskeytti jo pelaajiensa palkanmaksun koronaviruspandemian aiheuttamaan force majeureen vedoten, kun seuran kassasta alkoi loppua raha. Kymenlaaksosta myös Mypa on ilmoittanut lopettavansa pelaajien palkanmaksun.
Lomautukset koskevat kipeästi jalkapalloilijoihin, jotka eivät ole oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Suomessa urheilijoita ei hyväksytä työttömyyskassan jäseniksi.
– Kun on niin paskat sopimukset, että ei voi tehdä mitään. Ei eläketurvaa, eikä kuuluta mihinkään liittoon. Ei pienintäkään apua, johon voisi turvautua. Se on sellainen iso asia, joka pitää tämän jälkeen nostaa esille, Tammilehto vaatii.
– Tässä kriisitilanteessa kaikki tietenkin ymmärtävät, että pitää tulla vastaan, mutta samalla suomalaisella jalkapalloilijalla ei ole mitään turvaa yhteiskunnalta.
Jalkapalloilijat ovat lomautuksen tai irtisanomisen jälkeen Kelan peruspäivärahan tai yleisen työmarkkinatuen varassa.
On kokonaan oma kiistelyn aiheensa, voiko määräaikaisella sopimuksella työskenteleviä pelaajia työlainsäädännön mukaan lomauttaa tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Sekä jalkapallon että jääkiekon pelaajayhdistysten kanta on, ettei sellaiseen pidä suostua.
"Siitä tulee tosi iso haaste myös valmennukselle"
Seinäjoella SJK:n pelaajat ja henkilökunta myöntyivät vapaaehtoisesti pudottamaan kuukausipalkkaansa helpottaakseen seuran taloustilannetta koronaviruspandemian keskellä.
Tammilehto arvelee, ettei Espoossakaan pystytä nauttimaan täysistä tilipäivistä koko kautta.
– Tiedostetaan, että seurat kärsivät ja kaikki kärsivät. Pelaajat tietävät sen olevan väistämätöntä, että jossain vaiheessa se näkyy meidänkin kukkarossamme. Se on selvä juttu. Kyllä yhteiskunnassa ja tässä maailmassa jokaisen on kannettava kortta kekoon, Tammilehto linjaa.
Hongan pelaajien vuosiloma jatkuu maaliskuun loppuun asti. Mitä sen jälkeen voi tehdä ja milloin, on täysi arvoitus kaikille.
– Nyt ei ole mitään hajua, koska päästään takaisin normaaliin arkeen. Onhan se tosi haastavaa.
Todennäköisesti pelaajat joutuvat harjoittelemaan yksin vielä viikkojen ajan.
– Siitä tulee tosi iso haaste myös valmennukselle motivoida pelaajia. Mä uskon kuitenkin, että meillä on sellaisia pelaajia ja valmentajia, jotka haluavat kehittyä ja tulla paremmaksi, Tammilehto sanoo.
– Pitää olla tosi nöyriä siitä, että meille maksetaan palkkaa tällä hetkellä.