Kurkut purkkiin – säilöntä on taas muodikasta

Monenlaisten herkkujen säilöntä ei ole välttämättä monimutkaista eikä ainakaan pelkästään mummojen puuhaa. Yhä kasvava muoti-ilmiö ainakin länsimaissa näyttää olevan itse tekeminen, eli niin sanottu homing. Kotoiluksi suomennettu ilmiö tarkoittaa kaikenlaista kotona harrastusmielessä tehtävää puuhastelua, kuten puutarhanhoitoa, käsitöitä ja ruoanlaittoa – ja tietenkin säilömistä.

Pakastaminen lienee nykyään yleisin keino säilöä ruokaa, mutta monet vanhat säilömismenetelmät ovat hiipimässä taas suosioon.

– Vanhemmat keinot ovat ehkä tulossa takaisin. Hapattaminen on minusta pikkuisen muodissa, kertoo tänään säilöntäohjeita Talomuseo Glimsissä Espoossa jaellut museo-opas Hilkka Peltola.

Hapattaminen on Peltolan mukaan jo hieman kokeneempien säilöjien puuhaa, ja aloittelevan säilöjän kannattaakin kokeilla aluksi jotakin yksinkertaisempaa, kuten puolukkasurvosta.

– Se on maailman helpointa tehdä. Ensin pestään purkit ja kuumennetaan ne. Sitten puolukat survotaan niin, että ne rikkoutuvat ja että niistä tulee nestettä niin paljon, että ne peittyvät siihen. Ja tämä säilyy seuraavaan kevääseen kansitettuna.

Sokeria tai säilöntäaineita ei tarvita, koska puolukoiden oma happamuus riittää säilöntäaineeksi. Sokerin määrää voi esimerkiksi hillojen tekemisessä säännöstellä, vaikka sokeri parantaakin säilyvyyttä.

– Sokeria ei välttämättä tarvitse aina käyttää niin paljon kuin resepteissä on. Ihan hyvin olen saanut hillot säilymään myös vähemmällä sokerimäärällä, Peltola sanoo.

Yleisimmät säilöntämokat liittyvät Peltolan mielestä purkkien puhtauteen.

– Purkkien kuumentamisessa ja puhtaudessa kannattaa olla aika tarkkana, että sieltä saadaan ne bakteerit ja pienet homeitiöt ja kaikki näkymättömät pikku paholaiset poistettua.

Purkkien kuumentaminen onnistuu esimerkiksi uunissa noin sadassa asteessa. Kannet ja korkit voi kiehauttaa vedessä.

Säilöminen onnistuu lukuisilla eri tavoilla kuten kuivaamalla, veteen tai alkoholiin upottamalla tai suolaamalla. Peltolan suosikkeihin kuuluu auringon voimalla tuotettu kuusenkerkkäsiirappi.

– Touko-kesäkuussa kerätyt kerkät huuhdellaan ja ladotaan märkinä lasipurkkiin kerroksittain sokerin kanssa. Täytetyn purkin päälle asetetaan paino, ja kun sokeri alkaa sulaa ja siirappi muodostua, on kerkkien pysyttävä pinnan alla, jotta hometta ei pääse kasvamaan. Purkki asetetaan ikkunalaudalla mielellään mustaan kankaaseen käärittynä. Pari, kolme viikkoa riittää yleensä siirapin uuttamiseen, kertoo Peltola.

- Valmis siirappi suodatetaan harson ja suppilon avulla pulloihin ja varastoidaan viileään. Siirappia voi käyttää jälkiruokien, kuten lettujen kastikkeena tai vaikkapa luonnonjogurtin mausteena.

Katso Emilia Mölsän juttu