Maahanmuuttajanaisten auttajan mukaan kunniaväkivalta on arkinen ilmiö, johon ei osata tai uskalleta puuttua.
Kunniaväkivalta tuo monelle mieleen kunniamurhat, jotka nostattavat isoja lööppejä ja julkista keskustelua. Harvinaisten ja äärimmäisten väkivallantekojen sijaan kunniaväkivalta on kuitenkin arkinen ilmiö, joka määrittää monen naisen elämää – Suomessakin.
– Kunniamurha on vain viimeinen teko. Kunniaväkivalta on paljon arkisempi ilmiö, ja se määrittää elämää kaikissa aspekteissa, maahanmuuttajanaisia tukevan Monika-Naisten liiton voimavarakeskuksen johtaja Natalie Gerbert muistuttaa.
– Käytännössä se on jokapäiväistä kontrollia, pakottamista, vapauden rajaamista, henkistä väkivaltaa tai naimisiin pakottamista, hän kuvailee.
Esimerkkeinä ilmiön näkymisestä arjessa Gerbert mainitsee vaikkapa pukeutumisen ja koulunkäynnin rajoittamisen.
– Perhe voi vaikka päättää, että 16-vuotiaalle peruskoulu saa riittää, ja tyttö lähetetään naimisiin kotimaahan.
Tällaisen uhan alla elävän on vaikea saada apua viranomaisilta. Poliisi esimerkiksi on viimeinen, joka saa tietää, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Arkielämään apua ei juuri ole tarjolla.
– Jos 16-vuotias eristetään kotiin, ja häneltä otetaan puhelin pois eikä päästetä kouluun, ei siinä poliisi auta, Gerbert huokaa, vaikka teknisesti kyse voisi olla vapaudenriistosta.
Moni nainen ei edes jaksa hakea apua ja lähteä, saati puhua perheen sisäisistä asioista ulkopuolisille. Myös esimerkiksi avioeron hakeminen voi olla perheessä mahdotonta hyväksyä.
Yhteiskunnan puututtava yhteisön ongelmaan
Gerbertin mukaan nuorten tapauksissa koulu on avainroolissa. Mikäli nuorelle alkaa tulla esimerkiksi poissaoloja, on syytä huolestua ja ottaa asia keskusteltavaksi. Ulkopuolisten on kuitenkin vaikea muuttaa tilannetta.
– Muutoksen on lähdettävä perheestä. Monesti interventiot epäonnistuvat. Monet haluavat hyvää lapsilleen, mutta se, mikä on hyvää, voidaan kyseenalaistaa, Gerbert kuvailee tilanteita.
– Tytön kunnia on monesti tärkeämpi kuin itse tyttö.
Kunniakäsitys määrittää koko yhteisön elämää. Monet maahanmuuttajavanhemmat kokevat yhteisöstään painostusta rajoittaa lastensa elämää. Jos esimerkiksi tytön katsotaan olevan siveetön, yhteisö voi kääntää selkänsä koko perheelle.
Eristäytymiseen johtava ilmiö juontaa usein ennakkoluuloista ja pelosta valtaväestöä kohtaan.
Suomessa eletään jo aktiivisen maahanmuuton aikaa, ja kokonainen sukupolvi on jo kasvanut ja syntynyt Suomessa. Siksi Gerbert toivookin, että syrjäytymiseen ja eristäytymiseen saataisiin puututtua.
Hankalatkin kysymykset pitää kysyä
Maahanmuuttajilla on usein paljon viranomaiskontakteja. Gerbert uskookin, että monesti heiltä arastellaan kysyä tärkeitä kysymyksiä loukkaantumisen ja kulttuurillisten yhteentörmäyksien pelossa. Esimerkiksi neuvolassa kaikille pitäisi esittää samat kysymykset väkivallasta ja perhe-elämästä.
– Näistä asioista on vaikea kertoa, jos kukaan ei kysy. Naiset monesti odottavat, että heiltä kysytään, eikä kukaan kysy. Perheneuvolan henkilökunta ei ehkä uskalla kysyä, Gerbert kuvailee.
– Sen sijaan voidaan kyllä kysyä mitä henkilökohtaisimpia asioita esimerkiksi sukupuolitaudeista, mutta ei sitä, että lyödäänkö sinua.
Virallisesti Suomessa ei ole niin sanottuja kunniamurhia tapahtunut.
– Motiivinäkökulmasta voi aina kyseenalaistaa sen, mitä perheessä on tapahtunut, Gerbert toteaa.
Studio55.fi/Milja Atu
Kuvat: Colourbox.com