Pappien työuupumus on kasvava ongelma kirkossa. Vapaita viikonloppuja on noin yksi kuukaudessa, sunnuntai- ja iltalisiä ei ole lainkaan.
– Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Paitsi rajat työlle.
Näin todetaan Pappisliiton kampanjassa, jonka tarkoituksena on muistuttaa kirkkoa töiden rajoista.
Pappien työuupumus on kasvava ongelma kirkossa. Papeilla ei ole työaikoja, eli työpäivinä tulee olla tavoitettavissa aamusta iltaan.
– Odotetaan, että me olemme koko ajan läsnä, ihan rajattomasti kaikessa mukana, kuvailee Porvoon hiippakunnan pappi Elefteria Apostolidou.
Apostolidou on työskennellyt Porvoossa pappina pian viisi vuotta. Hän kuvailee työnohjauksen olleen pelastava tekijä työssä jaksamisessa.
Papeilla on vapaita viikonloppuja noin yksi kuukaudessa. Sunnuntaista ja iltatöistä ei makseta lisäkorvauksia. Palkka on keskimäärin 3 350 euroa.
Apostolidou toteaa kutsumuksen auttavan työssä jaksamisessa, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti.
– Faktahan on, että jokaisen jaksaminen loppuu jossain vaiheessa, jos ei ole siinä arjessa tukea ja selkeyttä niiden raamien suhteen.
Pulaa ristin kantajista
Apostolidoun mukaan on huomattavissa, että kun vuosikymmeniä olleista viroista jäädään eläkkeelle, tilalle ei palkata uutta työntekijää.
– Kun vähennetään työntekijöitä, senhän tietää kuka maksaa sen hinnan: me jäljelle jääneet.
Työpaineesta tulee toisinaan huonoa omaatuntoa, jonka kanssa Apostolidoun on pitänyt opetella elämään.
– Kun joutuu sanomaan, että ei ehdi, ei pysty, niin eihän se kivaa ole.
Hän toivoo, että jaksamista katsottaisiin nykyhetkeä pidemmälle, esimerkiksi kymmenen vuoden päähän.
– En tiedä, onko suurin osa meistä enää missään kunnossa jäämään eläkkeelle, jos tehdään töitä tällä tahdilla vielä pitkään, hän toteaa viitaten omaan sukupolveensa.
Apostolidoun mukaan ristin painoa voisi vähentää palkkauksella, resursseilla ja oman henkilökohtaisen kasvun tukemisella.
– Mekin olemme vain ihmisiä.