Suomalaisille kriketin sääntöjä selittäessä on alussa syytä verrata lajia pesäpalloon. Kummassakin lyödään mailalla palloa ja yritetään tehdä juoksuja. Joukkueet pelaavat sisä- ja ulkovuoron, joista jälkimmäisessä pelaajat yrittävät polttaa pelaajia päättääkseen lyövän joukkueen sisävuoron. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin.
Jo pelkästään kriketin SM-sarjan kahdeksan sivun pienellä präntättyjen sääntöjen lukeminen kaikkine sivu- ja alaohjeistuksineen saa hien nousemaan pintaan. Lajin perussäännöt ovat kuitenkin kohtuullisen yksinkertaiset oppia - mutta ei lukematta niitä.
Krikettimaila muistuttaa jossain määrin lyhyttä melaa. Mailan lyöntipuoli on tasainen ja selkämys kupera. Vajaan metrin pituinen ja reilun 10 senttimetrin levyinen maila valmistetaan nykyisin aiempaa teollisemmin, mutta perinteiset, käsin tehdyt mailat sorvattiin pajunsukuisesta puusta.
Tiivistetystä korkista tehty pallo on yleensä päällystetty punaisella nahalla. Pesäpallon sijaan peliväline muistuttaa amerikkalaisen sukulaislajin baseballin palloa paksusti tikattuine saumoineen.
Kenttä on kooltaan hehtaarin (100 x 100 m) kokoinen, ja pelin olennaisin osa tiivistyy kentän keskellä olevalle 3 x 20 metrin syöttöalueelle. Alueen molemmissa päissä on kotipesä, jonka sisällä kolmesta kepistä kasattu hila, jonka päällä on kaksi palikkaa.
Pelin kulku
Kummallakin joukkueella on 11 pelaajaa, joista sisävuorossa on kentällä kaksi lyöjää kerrallaan. Lyöjät vartioivat syöttöalueen kotipesien hiloja, ja onnistuneen lyönnin jälkeen he tekevät juoksupisteitä juoksemalla ristiin kotipesästä toiseen.
Ristiin juoksua ei tarvita, jos lyöjä onnistuu lyömään pallon pelialueen ulkopuolelle. Lyövä joukkue saa neljä juoksua, jos pallo pomppii yli rajojen, ja kuusi juoksua, jos lyönnin latinki riittää lennättämään pallon ilmassa rajojen ulkopuolelle.
Syöttövuorossa oleva joukkue voi polttaa lyövän pelaajan rikkomalla hilan ja pudottamalla palikat joko suoralla syötöllä tai heittämällä pallon hilaan, kun lyöjä ei ole mailallaan pesässä suojelemassa sitä. Hilan rikkoutumisen lisäksi lyöjä palaa muun muassa myös, jos paljain käsin pelaavat syöttövuorolaiset saavat hänen lyöntinsä kiinni suoraan ilmasta.