Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoa ei voi edistää vain koulutuspoliittisin keinoin, koska eriarvoistuminen alkaa jo ennen kouluikää

Tutkimuksen tulokset vahvistavat, että koulukielteisyys ja heikko sitoutuminen koulunkäyntiin ovat usein yhteydessä koti- ja kasvuympäristöön. Mitä korkeampi vanhempien koulutustaso ja sosioekonominen asema ovat, sitä myönteisemmin nuori suhtautuu koulunkäyntiin. Artikkeli julkaistiin perjantaina Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.

Oppilaat jaoteltiin kolmeen eri ryhmään sen mukaan, miten he sitoutuvat koulunkäyntiinsä. Tarkastelluista yhdeksäsluokkalaisista koulumyönteisiä oli 29 prosenttia ja koulukielteisiä 11 prosenttia. Kolmannessa eli keskiryhmässä oli 60 prosenttia oppilaista.

Nuorista, joilla oli matala sosioekonominen perhetausta, oli koulukielteisiä noin viidesosa. Muissa ryhmissä samainen osuus oli noin kahdeksan prosentin luokkaa.

Koulukielteisten nuorten vanhemmista yli neljäsosalla oli korkeintaan perusasteen tutkinto ja vajaalla kymmenesosalla korkeakoulututkinto. Sen sijaan koulumyönteisten lasten vanhemmista lähes kolmanneksella oli korkeakoulututkinto.

Saatu tuki vaihtelee ryhmien kesken

Myös vanhempien kiinnittämä huomio lapsen koulunkäyntiin vaihteli ryhmittäin.

Koulumyönteisistä oppilaista 86 prosenttia ja koulukielteisistä 60 prosenttia totesi vanhempiensa osallistuvan koulun järjestämiin vanhempainiltoihin. Koulumyönteisistä oppilaista valtaosa ilmoitti vanhempiensa valvovan sitä, että lapset huolehtivat kotitehtävistään. Koulukielteisistä oppilaista tätä mieltä oli puolet.

Artikkelissa huomautetaan, etteivät koulukielteisten lasten vanhemmat ole välttämättä välinpitämättömiä, vaan heiltä voi myös puuttua tarvittavat voimavarat koulunkäynnin tukemiseen.

Tutkimus havaitsi eroja myös tulevaisuudennäkymissä. Koulumyönteisistä vain neljä prosenttia ei osannut sanoa, mitä tekee peruskoulun jälkeen.

Kouluun kielteisesti suhtautuvista sen sijaan lähes joka viides ei osannut sanoa, mihin jatkaa. Artikkelin mukaan näiden nuorten voi ennakoida olevan suurimmassa vaarassa päätyä kokonaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle.

Määrärahojen leikkaaminen ei vähennä keskeytyksiä

Artikkelin mukaan nuorisotakuun käyttöönotto on laskenut jonkin verran koulutuksen ulkopuolelle jäävien nuorten osuutta. Lasku on kuitenkin johtanut siihen, että ammatillisiin oppilaitoksiin hakeutuu myös nuoria, joiden motivaatio ja valmiudet ovat keskimääräistä heikommat.

Samaan aikaan ammatillisissa oppilaitoksissa on paineita lisätä itsenäisen opiskelun osuutta, koska resursseja on supistettu. Tämä on osaltaan johtanut koulutuksen keskeyttäneiden määrän kasvuun. Artikkelissa arvioidaankin, ettei koulutusmäärärahojen leikkaaminen edistä keskeyttäneiden määrän vähentymistä.

Artikkelin kirjoittivat Markku Vanttala, Piia af Ursin ja Tero Järvinen. Se on osa Suomen Akatemian rahoittamaa koulutusjärjestelmiä koskevaa tutkimushanketta.

Tutkimus on myös osa kansainvälistä International Study of City Youth -pitkittäistutkimusta. Artikkelissa on käytetty pitkittäistutkimuksessa vuonna 2014 kerättyä Suomen kyselyaineistoa. Sähköiseen kyselyyn vastasi 1 058 yhdeksäsluokkalaista kahdestatoista Turun seutukunnan yläkoulusta.