Koulurakennusten sisäilman laatu on koko maan kattava ongelma. Uusissa kouluissa merkittävin ongelmanaiheuttaja on monimutkaistunut rakennustekniikka, vanhoja kouluja rasittaa kiinteistön ikä.
Helsingin Latokartanon upouudessa peruskoulussa sisäilman ongelmat alkoivat vuonna 2009. Kaikki alkoi rakennusvirheestä: betoni oli ollut liian kosteaa, kun sen päälle oli jo laitettu linoleumimatto. Ongelmia tuotti myös ilmanvaihtojärjestelmä.
— Ilmanvaihto tapahtuu osin painovoimaisesti, mutta järjestelmä on myös hyvin tekninen. Kun luokkatilojen ilmastointijärjestelmät alkoivat reistailla, sisäilmaan vapautui materiaaleista kemiallisia päästöjä, joiden vuoksi koulun henkilökunta alkoi oireilla, kertoo Helsingin kaupungin Tilakeskuksen päällikkö Sari Hildén.
Hildénin mukaan energiansäästöön pyrkivä uusi tekniikka on herkempää kuin vanha. Lisäksi nykyisin rakentamisessa käytetään enemmän materiaaleja ja kiinteistöissä on yhä enemmän erilaisia liitoskohtia.
— Nuo rakenteiden liitoskohdat eivät kestä säärasitusta, ja liittymien vääränlainen rakentaminen aiheuttaa sitten vesivuotoja, Hildén sanoo.
Peruskorjaus ykkösasia
Eniten peruskorjausta vailla ovat 1960- ja -70 -luvuilla valmistuneet koulut. Hildén sanoo, että pääkaupunkiseudun koulujen korjaustyöt on priorisoitu. Korjaustyö etenee kuitenkin hitaasti, sillä kaupungin on hankalaa löytää korjausten ajaksi korvaavia tiloja sadoille oppilaille.
Jo kertaalleen peruskorjatuissa koulurakennuksissakin on esiintynyt ilmanlaadun ongelmia. Helsingin vanhan Sibelius-lukion ilmanvaihto uusittiin muutama vuosi sitten, ja nyt koulua korjataan jälleen. Hildénin mukaan uusi tekniikka ei sovi yhteen vanhojen rakenteiden kanssa.