Kotiutuva varusmies jää herkästi tyhjän päälle ja mielenterveystuki on puutteellista – lähipiiri voi tarjota ratkaisevaa apua

6:06
Katso video: Korona-aika kuormittaa erityisesti nuorten aikuisten hyvinvointia.

Kotiutuminen voi olla vaarallinen taitekohta nuoren aikuisen elämässä.

Tänään torstaina taas tuhannet varusmiehet ympäri Suomea kotiutuvat. Reserviin siirtyvät viime vuoden heinäkuussa 347 päivän palveluksen aloittaneet sekä tämän vuoden tammikuussa 165 päivän palveluksen aloittaneet.

Kaikille kotiutuminen ei tule helpotuksena.

Osalle varusmiehistä pudotus takaisin siviilimaailmaan on kova, kun tutut rutiinit, yhteisön jäsenyys ja mahdollisesti arvomerkin tuoma status katoavat kertarysäyksellä.

MTV Uutiset sai yhteyden reservissä olevaan asevelvolliseen, joka koki varusmiespalveluksensa jälkeen syvää tyhjyyttä ja masennuksen tuntemuksia.

Henkilö pysyttelee nimettömänä aiheen arkaluontoisuuden vuoksi, mutta antoi luvan käyttää hänen kertomiaan kokemuksia esimerkkinä tässä artikkelissa.

Tässä artikkelissa henkilöön viitataan nimellä Matti.

Siviilissä alkoi hajota pää

Matti kotiutui vuoden 2019 joulukuussa. Hän ei olisi halunnut palata siiviliarkeen, missä häntä odotti vain tyhjä asunto.

Siviilissä Matilla ei ollut työ- tai opiskelupaikkaa odottamassa, eikä hänellä ollut perhettä tai kaveripiiriä, johon tukeutua.

Matin tuttavapiiriin kuuluvan henkilön mukaan tämä vaikutti olevan jatkuvasti allapäin ja toisteli haluavansa takaisin armeijaan.

Hän koki, ettei siviilimaailman siirtyminen onnistunut henkisellä tasolla ja, että siviilissä hänellä "hajoaa pää".

Matti suunnitteli hakevansa erikoisjoukkoihin tai sopimussotilaaksi, päästäkseen takaisin armeijan vihreisiin.

Pari kuukautta myöhemmin Matti sai tiedon, ettei häntä valittu sopimussotilaaksi. Masennus syveni eikä mikään kiinnostanut.

Matin nimettömänä pysyttelevä tuttava pitää valitettavana tapaa, jolla joidenkin nuorten miesten elämästä viedään merkitys sormia napsauttamalla, kun nämä riisutaan palveluksen aikaisesta statuksesta.

Henkilön mukaan toinen hänen tuttunsa päätyi jopa tekemään itsemurhan pian kotiutumisen jälkeen. Hän ei tiedä tarkkaa syytä teolle.

Itsemurhat ovat yleisiä varusmiesten ikäluokassa

Varusmiespalvelus on suuri elämänmuutos, joka koettelee nuorta aikuista niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Asepalvelusta suorittava on lisäksi iässä, jossa mielenterveyshäiriöt tyypillisimmin puhkeavat.

Puolustusvoimien tilastot kertovat, että mielenterveyshäiriöillä on merkittävä vaikutus varusmiespalveluksen keskeyttäneiden ja jo kutsunnoissa vapautuksen saaneiden määrään.

Esimerkiksi vuonna 2017 jopa 2 501 asevelvollista sai pysyvän vapautuksen asepalveluksesta mielenterveysongelman vuoksi, kirjoitti Yle vuonna 2018.

Toisinaan mielenterveyshäiriöt saattavat lisätä itsemurhan riskiä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) itsemurhien ehkäisyohjelmaa vuosille 2020­–2030 laatinut Timo Partonen ei kuitenkaan ole tutkimustyössään havainnut merkkejä siitä, että itsemurhien määrä lisääntyisi varusmiespalveluksen aikana.

Hänen mukaansa itsemurhat ovat suhteellisen yleisiä 20–30-vuotiaiden ikäryhmässä ylipäätään.

– Varusmiespalvelusta suorittavien ikäryhmässä tavallisimmat kuolinsyyt ovat tapaturmat ja väkivalta sekä itsemurhat, oli henkilö palveluksessa tai ei. Selitys itsemurhien taustalla on pitkälti mielenterveyden häiriöt.

Partonen huomauttaa, etteivät mielenterveyshäiriöt useimmiten ilmaannu yhtäkkiä, vaan ne kasaantuvat pidemmällä aikavälillä monien vastoinkäymisten myötä.

Palvelus suojaa itsemurhilta

Psykiatrian ylilääkäri Kai VilkmanPuolustusvoimien sotilaslääketieteen keskuksesta kertoo, että henkilötietosuojalain takia varusmiesten tekemien itsemurhien tarkkaa lukumäärää ei kerätä talteen Puolustusvoimissa.

Entisen Puolustusvoimien psykiatrian ylilääkärin Markus Henrikssonin tekemät tutkimukset kertovat, että asepalvelus pikemminkin suojaa itsemurhilta.

– Tutkimusten mukaan palvelusta suorittavat tekevät vähemmän itsemurhia kuin verrokit siviilissä. Siviilissä oleville henkilöille on tyypillisempää eristäytyä, Vilkman sanoo.

Armeijan aikana varusmies voi hakea apua omalta esimieheltään, sosiaalikuraattorilta sekä sotilaspastorilta tai varuskunnan terveysasemalta.

Vakavammissa, esimerkiksi erikoispsykiatrista hoitoa vaativissa tapauksissa Puolustusvoimat tukeutuu kumppanuussairaalan erikoissairaanhoitoon.

Tilanteen vaatiessa varusmiehen kanssa keskustellen harkitaan palveluksen keskeyttämistä ja ohjataan henkilö hoitoon siviilisektorille.

Mielenterveys jää vähälle huomiolle kotiutumisessa

Puolustusvoimat pyrkii pehmentämään varusmiesten paluuta siviilimaailmaan järjestämällä varusmiehille kotiutumisoppitunnin palveluksen lopussa.

Varusmiesliiton puheenjohtajan Atte Grönroosin mukaan näillä oppitunneilla ja muissa palveluksen lopussa järjestetyissä tilaisuuksissa kuitenkin keskitytään lähinnä toimeentulokysymyksiin ja esimerkiksi jatko-opintovaihtoehtoihin tutustumiseen.

Mielenterveysasioihin liittyvä tuki jää hänen mielestään puutteelliseksi.

– Siinä on ison panostuksen paikka. Mielenterveysongelmat ovat muutenkin lisääntyneet nuorten keskuudessa, mikä näkyy hirveänä määränä porukkaa, joka oireilee jo kutsuntavaiheessa, Grönroos sanoo.

– Tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten nämä oireilevat henkilöt saataisiin tietoon palveluksen päättymisen kynnyksellä ja ohjattua tarvittavien palveluiden piiriin kotiutumisen jälkeen.

Lähipiirillä on ratkaiseva rooli

Matin kaltaiset suuntaansa etsivät nuoret saattavat hakeutua erilaisten harrastusten pariin ja käyttää esimerkiksi ylen määrin alkoholia paremman tekemisen puutteessa.

Matin tuttava kritisoi sitä, miten Puolustusvoimat ei tarjoa minkäänlaista tukiverkkoa kotiutuville.

Myös THL:n Timo Partonen tietää, että palveluksen alussa varusmiehiä tuetaan, mutta lopussa tukiverkkoa ei ole tarjolla.

Partosen mukaan tällaiselle olisi ehdottomasti tarvetta.

– Tällaiset elämänmuutokset ovat mahdollisesti vaarallisia taitekohtia. Kotiutuville olisi hyvä suunnitella ja ottaa käyttöön järjestelmä, joka tukisi heitä myös palveluksen lopussa, Partonen sanoo.

Partosen mukaan palveluksen jälkeen mielenterveyshäiriöistä kärsivän tulisi ensisijaisesti olla itse valmis hakemaan apua. Apua voi hakea esimerkiksi oman kunnan terveyskeskuksesta tai työterveyshuollon kautta.

Toinen tärkeä tekijä on Partosen mukaan kotiutuneen henkilön lähipiiri.

– Jos läheiset huomaavat, ettei kaikki ole kohdallaan, heidän tulisi ottaa asia puheeksi ja auttaa henkilöä ottamaan vastaan apua. Jos pystyy olemaan rohkea, astumaan kynnyksen yli ja ottamaan apua vastaan, tulevaisuus on jo valoisampi.

Videot

Uusimmat

Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja