Kotikäyntinä sisäkaton panelointi

Yleisin sisäkattoon käytettävä puulaji on terveoksainen kuusi, ja siihen sattui myös meidän valintamme - tehtaalla kahteen kertaan valkolakattuun. Pintakäsittelyjähän voi itse kukin tehdä myös makunsa mukaan: puun voi öljytä, vahata tai lakata, tai jättää jopa kokonaan käsittelemättäkin. Ka kuusen lisäksi voi valita esimerkiksi mäntyä, haapaa tai leppää - haapaa ja leppää käytetään enemmänkin saunan puolella, mutta ei niitä mikään estä käyttämästä asuinpuolellakin, jos ulkonäkö tuntuu miellyttävän.

Reiska tutki ensimmäiseksi katon mitat: pituuden, leveyden ja mahdollisen kiilaamisen (siis sen, onko paneloitava alue todella suorakulmainen - usein se ei ole.) Kiilaaminen on otettava huomioon jakoa ja työn kulkua suunniteltaessa; tämä katto oli peräti neljän metrin levyinen ja silloin pieni kiilaaminen korjataan helposti siirtämällä aina uuden laudan toista päätä vaikkapa milli kerrallaan. Muutaman laudan välein mitta tarkastetaan siitä seinästä, jonka suuntaan työ etenee ja korjataan vastaavasti tuloksen mukaan.

Jako kannattaa tietysti miettiä ennen ensimmäisen laudan kiinnittämistä. Ei kannata jättää toiseen reunaan kovin kapeaa suikaletta, vaan halkaista suosiolla ensimmäinen lauta, jolloin viimeiseksi laudaksi vastakkaiselle puolelle tulee suunnilleen samanlainen. Koska tässä katossa viimeiseksi olisi jäänyt noin 2,5 cm:n suikale, Reiska mitoitti jaon siten, että ensimmäinen lauta halkaistiin suunnilleen puolivälistä.

Paneloinnissa on hyvä olla aina kaksi miestä - toinen toisessa, toinen toisessa päässä. Reilun kahden metrin mittaisia lautoja pystyy vielä käsittelemään suhteellisen helposti yksinkin, mutta pidempien kohdalla työn kulkua helpottaa huomattavasti se, että toisessa päässä on toinen mies sovittamassa lautaa ponttiin.

Reiska teki paneelin kiinnityksen viimeistelynaulaimella piilonaulauksella. Se tarkoittaa sitä, että edetään urospontti edellä ja kukin lauta ammutaan kiinni urospontin reunasta. Seuraavan laudan pontti peittää sitten naulojen kannat. Ampumisessa on syytä olla huolellinen, ettei naula jää liian lähelle reunaa ja ahdista naaraspontin sopimista paikalleen.

Kun eteen tuli ilmanvaihtoputken pää ja sähkörasia, Reiska merkitsi niiden keskipisteen ja etäisyyden laudan reunasta seuraavaan lautaan. IV-kanavan sulkutulppaa ja irrallista sähkörasiaa sapluunana käyttäen piirrettiin lautaan niiden vaatima reiän osuus ja sahattiin se auki pistosahalla; seuraavan laudan kohdalla meneteltiin samoin.

Myös palovaroittimelle tuli katon läpi pari johtoa. Varoitin tuli kiinnitettäväksi heti niiden alle, joten tässä johtojen vaatiman reiän tekemisessä selvittiin vuolemalla lähimmän laudan urosponttiin sopivan kokoinen kolo. Palovaroittimenhan voi sijoittaa kattoon vapaasti, kunhan se ei ole puolta metriä lähempänä seinää. Harjakattoiseen sisäkattoon palovaroitinta ei saa kiinnittää aivan ylös, vaan sen on oltava hiukan alempana jotta mahdollinen savu osuisi siihen.

(JKA 8.2.2004)