"Italialainen ei voi puhua kun valot on sammutettu", vitsaillaan usein. Puhetta pulppuava etelämaalainenkin on pulassa kun elekieli on poissa pelistä. Koetapa itse selittää jotakin seikkaperäisesti pitäen kädet koko ajan paikallaan – olo käy taatusti tukalaksi!
Myös jäyhinä pidetyt suomalaiset elehtivät puheen tahtiin, vaikka kädenheilahdukset ja sormien liikeradat saattavat olla hillittyjä. Näyttävää elekieltä käyttävä on meikäläisittäin "kamala meuhkaaja" tai "omituinen pyryharakka", vaikkei puhuisi sen enempää kuin muutkaan.
Suuressa mittakaavassa elekieli on samanlaista eri puolilla maailmaa, mutta kulttuurisia variaatioita on toki olemassa.
Päänpudistamisen ja nyökkäämisen uskotaan olevan todella vanhaa perua: syötettävä vauva hamuaa nälkäisenä päätään eteenpäin ruokaa kohti kuin nyökäten "Kyllä kyllä!" ja kääntää päänsä tiukasti aina uudelleen poispäin ruoasta kun on kylläinen – siis ilmiselvä päänpudistus.
Sanot yhtä, tarkoitat toista, merkitset kolmatta (J. Karjalainen)
Eleitten tarkoitus on välittää viestejä, joko sanallisen viestinnän tukena tai itsenäisenä kommunikaatiotapana. Kehityshistoriallisesti se on vanhempaa perua kuin puhe, ja sen ansiosta vielä nykyäänkin uskomme enemmän elekieltä, jos se on ristiriidassa puheen kanssa. Kehon kielen lukeminen on tiedostamaton taito, mutta sitä voi myös kehittää. Kukapa ei esimerkiksi haluaisi tietää, valehteleeko kumppani tai onko baari-ihastus tosissaan pyytäessään puhelinnumeroa!
Elekielen tahallinen muuttaminen on hyvin vaikeaa. Puhuttaessa muu ruumis käyttää omaa kieltänsä, ja sen tietoinen kontrolloiminen syö paljon huomiota ja energiaa, jolloin suun puhe alkaa usein takellella. On esimerkiksi melko mahdotonta sanoa eleitään etukäteen miettimättä "jättiläinen oli suuren suuri ja hirveän pitkä" ja elehtiä samalla käsillä päinvastaisesti, vaikka normaalisti kädet seuraavat mukana aivan automaattisesti.
Pikkulapsi läimäyttää käden suun eteen, jos suusta lipsahtaa valhe. Aikuisellakin on jälkiä samanlaisesta käytöksestä: epärehellinen raapii tai naputtelee usein puhuessaan suun seutua. Myös käden vieminen omalle kaulalle kesken puheen voi viestiä valehtelusta. Lapsi työntää estoitta kädet korville kuultuaan tarpeeksi, mutta aikuisella ele on hienostunut sulavammaksi käden kaartumiseksi korvalliselle.
Myös jalkateriä kannattaa tarkkailla. Usein jalat osoittavat suuntaa, johon ihminen todellisuudessa haluaisi kulkea. Jos vaikkapa uusi ihastus lupaa soittaa mutta sivelee samalla suutaan sormellaan ja jos kengänkärjet vielä osoittavat sinusta poispäin, unohda koko juttu!
Rovaniemen markkinoille vein mä lapinkultaa... (Reino Helismaa)
Päätään kallistava asiakas alkaa kaupanteossa kiinnostua tarjottavasta. Leuan hieroja on epävarma ja tekemäisillään päätöstä. Myyjän kannattaa säästää jokin painava argumentti tähän hetkeen. Asiakaspalvelussa tämä vaihe on viimeinen mahdollisuus vaikuttaa asiakkaan päätöksentekoon! Kädet rinnalle puuskaan paneva ihminen on kriittinen ja aikoo torjua ehdotukset.
Taitava myyjä ojentaa tuolloin vastapuolen käteen jotakin, vaikkapa esitteen, ja pakottaa näin murtamaan vartalon lukon. Negatiivisuus vähenee, kun keho ei enää tue sitä. Tätä kannattaa soveltaa kotonakin.
Varokaa miehiä, joilla on mustat lasit (J. Karjalainen)
"Mutta juuri nyt tarjotessanne – hm – vakuutta rahoilleni, olivat silmänne pistävät kuin naulat. Sellaiset silmät olen nähnyt kaksintaistelupistoolin takana tähtäämässä minuun kahdenkymmenen askelen päästä, eikä sellainen näky ole miellyttävä. Sellaiset silmät eivät herätä intohimoa miehisessä rinnassa. Ei se ole oikea tapa käsitellä miehiä, ystäväiseni."
Näin sanoi Rhett Scarlettille tämän teeskenneltyä rakastunutta romaanissa Tuulen Viemää (Otava 1991)
Aristoteles Onassis tunnettiin tummista laseistaan. Hän oli hyvin selvillä siitä, että jotakin kiinnostavaa tai miellyttävää katsovan ihmisen silmäterät laajenevat, eikä Onassis halunnut antaa vastapuolen huomata mielenliikkeitään neuvottelussa.
Sama vaikutus saadaan silmissä aikaan himmentämällä valaistusta. Ei siis ole mikään sattuma, että kuhertelu ja romanttiset illalliset sujuvat aina parhaiten kynttilänvalossa.
Vaikka iirikset eivät osaa teeskennellä, niihin voidaan valoja himmentämällä saada sopivan rakastunut ilme, olipa viettelijä tosissaan tai ei. Laajentuneiden silmäterien taika tunnettiin jo antiikin Kreikassa. Siellä se saatiin aikaan belladonna (suomennettuna "kaunis nainen"!) -kasvin uutteella.
Ikävä kyllä laajentuneet iirikset voiva nykyisin merkitä myös huumeiden käyttöä.
Elekieltä, sä kohennat sun kampausta... (Clifters)
Kosiskelueleet ovat tahdonalaisempia valintoja kuin muu elekieli. Niin sanottua niskojen nakkelua kaula eteen työnnettynä harrastavat yleensä vain naiset. Samoin hiusten sukiminen ranne kiinnostavaan mieheen päin on leimallisesti naisellinen ele – pyydä miestä käyttämään sitä julkisesti, niin hän todennäköisesti kieltäytyy. Käyttäytymistutkijoiden mukaan nämä eleet ovat samaa perua kuin koiran tapa paljastaa kurkkunsa alistumisen merkiksi.
Ihmisellä viesti olisi sanoiksi puettuna suurin piirtein tällainen: "Olen pienempi ja heikompi kuin sinä, sinä olet suuri ja mahtava, etkö tahtoisi ottaa minut syliisi ja pitää minusta huolta?" Kukapa mies voisi tällaista vastustaa, varsinkin jos nainen vielä kääntyy hymyillen katsomaan miestä vähän kohotetun olkansa yli...
Miehillä vastaava ele on esimerkiksi solmion nyppiminen. Juuri samalla tavalla käyttäytyvät uroslinnut kosintamenoissaan. Ehkä emme ole vielä etääntyneet kovinkaan kauas muusta luomakunnasta!
Teksti: Hanna Myllys
Kuvat: Shutterstock