Korkeasaaren mukaan Tamur lopetettiin, jotta sen jälkeläinen voisi saada pentuja uuden uroksen kanssa ja päästä aikanaan rauhallisesti itsenäisen elämänsä alkuun.
Korkeasaaressa haluttiin Tamurin myös saavan olla loppuun asti kotireviirinsä hallitsija.
– Luonnossa nuori ja vanha uros kilpailisivat reviiristä ja vanhempi joutuisi lopulta väistymään. Tarhaoloissa tällaisen reviirikilpailun järjestäminen ei edistä eläinten hyvinvointia, Korkeasaari kirjotti Facebook-päivityksessään.
Korkeasaaren mukaan eläintarhoissa elää tällä hetkellä paljon vanhoja amurintiikereitä, joiden ei enää odoteta lisääntyvän. Samoihin tarhoihin ei voida kuitenkaan siirtää nuoria lisääntymisikäisiä tiikereitä.
– Tämän vuoksi pentuja syntyy entistä harvemmin, tarhakannan ikärakenne vääristyy ja alalajin säilyminen vaarantuu.
Entä jos ihmisille olisi noin tehty?
Päätös sai osakseen sekä ymmärrystä että kritiikkiä. Osa eläintenystävistä oli täysin tyrmistynyt eläintarhan ratkaisusta.
Monia harmitti muun muassa se, että iäkäs mutta terve eläin tapettiin nuoren eläimen tieltä, ”koska se ei ollut enää hyödyllinen”.
– Entä jos ihmisille olisi noin tehty? yksi kirjoittaja kysyi.
Korkeasaari poisti yöksi kommentointimahdollisuuden, ettei keskustelu menisi sävyltään ikävämmäksi.
Esimerkiksi tunnettu eläinfilosofi Elisa Aaltola moitti päätöstä vastuuttomaksi.
– Korkeasaari tappaa säännöllisesti elämänkuntoisia eläimiä. […] Amurintiikerit voivat elää vankeudessa jopa 25 vuoden ikäisiksi, joten Tamur tapettiin kesken elämänsä. Syy? Korkeasaari haluaa tilalle nuoren, lisääntymisikäisen tiikerin, Aaltola kirjoitti omassa somepäivityksessään.
Aaltola arvioi, että Korkeasaari ei halua saada tarhaan pentuja lajinsuojeluksellisista syistä vaan rahastusmielessä.
– Voisinkin lyödä suuresta rahasummasta vetoa, että tulevaisuudessa tullaan näkemään Korkeasaari esittelemässä suloisia tiikerinpentuja ja keräämällä näin kassatuloja.
Aaltola sanoi pitävänsä eläintarhojen harjoittamaa lajisuojelua muutoinkin näennäisenä.
– Lajeja suojellaan [todellisuudessa] turvaamalla elinympäristöjä, ei sullomalla eläimiä äärimmäisen ahtaisiin ja luonnottomiin olosuhteisiin ihmisten pällisteltäväksi ja rahanteko mielessä.
Useat Aaltolan seuraajat ilmoittivat panevansa viimeistään nyt Korkeasaaren lopullisesti boikottiin.
Kuvassa edesmennyt Tamur ja tiikerinaaras Sibir.Korkeasaaren eläintarha
Luonnollinen kuolema ei ole välttämättä hyvä kuolema
Korkeasaaren kuraattori Hanna-Maija Lahtinen puolustaa tarhan päätöstä kritiikin jälkeenkin.
Hän sanoo ymmärtävänsä palautteen antajia, mutta pitää kommentteja osin epäreiluina.
– Ihmisiä puhuttaa tiikerin mutta eipä vaikka metsäpeuran tai myskihärän kuolema. Me teemme tätä työtä, koska jokainen laji on tärkeä ja kaikilla on oma roolinsa luonnossa ja ekosysteemissä. Mutta näyttävä, komea ja iso petoeläin on kuitenkin puhuttavampi kuin vaikkapa hiiri.
– Sinällään ymmärrämme kyllä, koska Tarmur oli tunnettu ja upea eläin, mutta ovat ne muutkin, Lahtinen toteaa MTV Uutisille.
Lahtisen mukaan aika monella kommentoijalla on ollut myös semmoinen käsitys, että luonnollinen kuolema kuuluisi hyvään elämään.
– Mutta sehän on aika hirveä loppu monelle. Meillä oikeastaan yksikään eläin ei kuole silloin, kun se on jo siinä pisteessä, että kuolema tulee itsestään. On meidän tehtävämme arvioida, että kuolema tulee tarpeeksi aikaisin.
Lahtinen sanoo, että jos amurintiikeri eläisi oikeasti 25-vuotiaaksi, se oli olisi todennäköisesti jo henkihieverissä.
Näin myös tarhaoloissa, joissa eläimet elävät keskimäärin huomattavasti pidempään kuin luonnossa – jossa 15-vuotias tiikeri on jo vanha.
Entä vanhainkoti?
Lahtisen mukaan myöskään usein niin sanotuissa eläinten vanhainkodeissa elämänlaatu ei ole välttämättä sellaista kuin moni olettaa ja millaista sen esimerkiksi Korkeasaaren standardien mukaan pitäisi olla.
– On hyviäkin paikkoja, mutta varsinkin ulkomailla monet sanctuary-paikat ovat eläinten kannalta hirvittäviä, eivätkä ne tee luonnonsuojelutyötä.
– Lisäksi jos Tamuria olisi lähdetty siirtämään omalta reviiriltään, jossa sillä on oma naaras ja jossa se on saanut pennut, se olisi ollut sille suuri stressi. Kun sillä olisi ehkä ollut vieraassa paikassa jäljellä vuosi tai kaksi hyvää elämää, se ei olisi ollut Tamurin kannalta järkevää.
Tamurille ei ollut vapaata tilaa myöskään Korkeasaaressa.
– Voi ulkopuolisen silmiin näyttää siltä, että jotkin tarhat ovat tyhjiä, mutta ne eivät todellisuudessa ole. Jos me taas rupeaisimme remontoimaan tiikerinpitävää tarhaa, se olisi usean miljoonan euron projekti.
– Eikä se edelleenkään poista sitä, että sitten meillä olisi samalla reviirillä kaksi urosta, mikä olisi stressi molemmille, koska tämä saari on pieni. Vaikka niillä ei olisi näköyhteyttä, ne haistaisivat, kuulisivat ja aistisivat toisen uroksen. Se ei olisi oikein kummallekaan.
Amurintiikerin pennut emänsä kanssa Korkeasaaren eläintarhassa Helsingissä vuonna 2022.Annika Sorjonen / Korkeasaari
Poikaset eivät tuo rahaa
Syytöstä siitäkään, että Korkeasaari tekee rahaa eläinten poikasilla, Lahtinen ei hyväksy.
– Kyllä: ne ovat söpöjä ja kiinnostavat ihmisiä. Mutta kun kävimme markkinointijohtajamme kanssa läpi meidän kävijämäärämme sellaisilta vuosilta, joina meillä on ollut eri lajien pentuja, ne eivät ole vaikuttaneet niihin.
– Eli totta kai tiikerinpennut ilahduttavat niitä kävijöitä, joka tänne tulevat, mutta ne eivät ainakaan numeerisesti ole syy tulla meille vieraaksi. Ja kyllä me muutenkin haluamme tiikerinpentuja, koska ne ovat lajille tärkeäitä; on lajin suojelua, että suojeluohjelmassa on nuoria yksilöitä. Me emme halua, että tiikerit häviävät maailmasta.
Auttaako eläintarhan eläin luonnon eläimiä?
Auttaako eläinten lisääminen eläintarhassa sitten niiden kantojen säilymistä luonnossa?
Lahtisen mukaan se nimenomaan on yksi eläintarhojen tärkeitä tehtäviä ympäristökasvatuksen lisäksi.
Amurintiikereillä ei ole hänen mukaansa tällä hetkellä luontoon palautusohjelmaa Venäjän tilanteen takia, mutta työ eläintarhoissa jatkuu.
– Tällä hetkellä meillä ei ole edes tietoa siitä, mitä Amurin alueella tapahtuu. Mutta sitten kun toivottavasti tilanne paranee ja yhteydet taas aukeavat, me voimme viedä alueelle monipuolista ja ikärakenteeltaan tervettä tarhakantaa.
– On meidän vastuullamme pitää geneettistä monimuotoisuutta yllä.
Amurintiikeri elää luonnonvaraisena Itä-Siperian metsissä. Vuonna 2022 tiikereitä arvioitiin olevan noin 260 – 500.
