Komposti on pihan oma multatehdas

Oman kompostin värkkääminen kotipihalle on varsin viisasta – on aivan turhaa rahdata kotiplantaasilta kertyvää eloperäistä jätettä kaatopaikalle, kun sen voi käyttää omien kasvien iloksi.

Komposti on sopivassa suhteessa ilmava ja kostea kasa eloperäistä jätettä, jotka lahotessaan muuntuvat kuohkeaksi puutarhamullaksi. Parhaan lopputuloksen taatakseen on pidettävä huolta siitä, ettei komposti ole liian märkä tai kostea.

Happi, typpi, kosteus ja lämpötila

Kompostoituvassa seoksessa pitää olla myös sopivassa suhteessa hiilipitoisia aineksia, kuten kuivaa heinää ja lehtiä, mutta myös ravinteikkaampaa tavaraa, kuten vihreitä kasvinosia ja talousjätteitä. Kun sekoitus on sopiva, bakteerit, sädesienet, sienet, kastemadot ja muut pieneliöt pääsevät työhönsä – hajottamaan jätteitä mullaksi.

Hyvin toimivan kompostin tunnistaa siitä, että se lämpenee ja höyryää maatumisprosessin myötä. Valmis multa tuoksuu sopivasti hyvälle ja on tummaa, kuohkeaa ja kosteaa.

Komposti ei ole kovin vaativa pihakaveri. Perusvaatimuksina ovat oikea hiili- ja typpisuhde, hapen ja kosteuden riittävä saanti sekä sopiva lämpötila. Kun nämä perusasiat ovat kunnossa, komposti pysyy varsin tyytyväisenä.

Kasa, kehikko vai kuumuus?

Kompostityyppejä on useampia: voit rakentaa kerroksinen kasakompostin, kehikkokompostin tai hankkia kuumakompostorin. Kompostilla pitää olla kosketus maahan, jotta lahottajaeliöt pääsevät käsiksi kompostin jätteisiin. Jos komposti on umpiomainen, pohjalle pitää laittaa vanhaa kompostia tai multaa.

Kerroksinen kasakomposti on nimensä mukaisesti kasa maatuvaa eloperäistä jätettä, joissa hienoa ja karkeampaa jäteainesta kasataan päällekkäin kerroksittain. Kasakompostista valmista multaa muodostuu noin kahdessa vuodessa.

Kehikkokompostissa kosteus ja lämpö pysyvät paremmin kuin kasamaisessa kompostityypissä, etenkin jos se on varustettu pohjaverkolla tai umpinaisella pohjalla sekä lämpöeristeellä. Näin hajoaminenkin on nopeampaa – etenkin, jos mukaan heitetään vielä helposti hajoavia talousjätteitä, kuten ruuantähteitä ja perunankuoria. Kehikkokompostin voi rakentaa laudoista tai vaikkapa kanaverkosta.

Kaikennäköisiä eloperäisiä talousjätteitä varten on tarkoitettu erityisesti kuumakompostori, jossa tulee kiinnittää huomiota erityisen paljon lämpöeristykseen.

Erityisesti kasakompostista ja kehikkokompostista kannattaa tehdä vähintään kuutiometrin kokoinen. Näin komposti pysyy tarpeeksi kosteana. Kaikissa kompostityypeissä tulee varmistaa, että maatuvat jätteet saavat myös happea. Älä laita kompostiin tuhkaa tai kalkkia – ne tekevät seoksen liian emäksiseksi ja lisäävät typen karkaamista.

Löyhkä kertoo ongelmasta

Komposti pitää sijoittaa niin, että se on vähintään 5 metrin päässä naapurin rajasta ja vähintään 15 metrin päässä lähimmästä talousvesikaivosta. Komposti kannattaa laittaa pihalla tuulensuojaiseen ja varjoisaan paikkaa, jossa ei kuitenkaan ole liian kylmää tai pimeää.

Yleisimpiä kompostiongelmia on liika kosteus ja siitä johtuva ilmattomuus. Jos komposti on liian märkä, jätteitä lahottavien pieneliöiden tilalle tulee mädättäjäbakteereita. Ongelmat huomaa helposti hajusta: mätänevä kasa löyhkää ammoniakille, rikille tai viemärimäiselle. Tällöin kompostia pitää pöyhiä ja lisätä joukkoon kuivikkeita, kuten sahanpurua, kuivia lehtiä tai kuivaa turvetta.

Toisaalta komposti ei myöskään saa olla liian kuiva – tällöin kompostin toiminta lakkaa. Kuivina aikoina kompostia kannattaakin kastella esimerkiksi sadevedellä, jos tilanne näyttää sitä vaativan.

Kompostimulta on valmista, kun se näyttää ja tuoksuu mullalta ja sen seasta löytyy kompostilieroja. Valmiissa mullassa ei myöskään ole enää näkyviä maatumiskappaleita. Hyvänä merkkinä voi pitää myös sitä, että kompostin lämpötila ei nouse, vaikka multaa kohennellaan – maatumisprosessi on siis loppusuoralla.

Teksti: Helena Mustonen/MTV3
Lähteet: Jokanaisen puutarhakirja, WSOY, 2006, www.puutarha.net
Kuvat: Shutterstock