Moniko odotti, että kahden erän jälkeen Suomi-Unkari-ottelu on tilanteessa 1-0?
Suomi siis on tehnyt yhden maalin. Ehkä kotisohvilla on irronnut pari ärräpäätäkin. Tai ehkä enemmän kuin pari.
Jokin tässä silti naurattaa. On vaikea olla hymyilemättä, kun absoluuttinen altavastaaja pelaa kaikesta sielustaan ja tappelee kynsin hampain. Nyt puhutaan siis Unkarista.
Kuvaavin tilanne syntyi Suomen siniviivan päällä, kun Leijonien ikiaikainen sytyttäjä, NHL:ssäkin pelätty pommikone Leo Komarov taklattiin tylysti, kovaa ja puhtaasti pystyyn avojään pommilla.
Ja sitten on Adam Vay. Omintakeinen tyyli, raivohullumainen taistelu ja kieltämättä onnen avustus ovat pitäneet Suomen maalintekijöiden suut pyöreinä. Torjuntatyyli on hämmentävä ja välillä kiekko on maalivahdilta täysin hukassa, mutta jotenkin se tuntuu pysähtyvän. Niin on käynyt tähän mennessä 38 kertaa.
Vaan ovatpa ne kiekot ohikin menneet. Liian monta kertaa. Suomen pelissä on edelleen paljon hyvää, mutta huolimattomuus on piinannut koko pelin ajan. Syötöt menevät 15 senttiä vinoon tai pomppivat lavan yli. 5-3-ylivoima (niin että yhdellä unkarilaisella ei ollut mailaa) oli häpeällisen heikko. Silti Suomi johtaa, ja maalipaikkoja tulee solkenaan.
Siksikin vielä voi hymyillä Unkarin mahtavalle taistelulle. Joukkue on aggressiivinen, taistelee ja tekee kaikkensa, että Leijonilla on vaikeaa. Suomi sentään johtaa ja ottaa kaiken järjen mukaan voiton. Mutta pienelle taistelevalle Unkarille, Adam Vaylle sekä häkellyttävää show'ta pitävälle yleisölle täytyy nostaa hattua. Varauksetta.
Unkari näyttää juuri sen, mistä urheilussa on kyse.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.