Voiko yli kolme miljoonaa kiekkofania olla väärässä? Kysymys, joka herää pinnalle joka kevät jääkiekon MM-kisojen yhteydessä.
Myös tänä keväänä Suomen valtalajin suosio on herättänyt närää monessa eri leirissä. Jääkiekko saa lajina keväisin häkellyttävällä tavalla mediahuomiota muihin urheilulajeihin nähden.
Kritiikillä on perusteensa. On yksinkertainen fakta, ettei suomalaismedian lööppeihin mahdu toukokuussa juuri mitään muuta kuin lätkää, lätkää ja päälle hieman lisää lätkää.
Pienen lajin edustajan on helppo uhriutua tilanteessa: Ei meidän kannata tehdä mitään, kun valtamedia ei kiinnostu kuitenkaan. Usein tekeminen jääkin siihen: valittaminen on niin paljon helpompaa kuin vaikean tilanteen korjaaminen.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Moni unohtaa tässä vaiheessa sen, että myös jääkiekko on ollut joskus Suomessa osa marginaalia. Vasta viime vuosikymmenien menestys on nostanut lajin jalustalle suomalaisyleisön silmissä.
Eikä sekään hyppy ole tapahtunut sattumalta. Lajin puuhamiehet ovat vuosien saatossa tehneet väkisinkin asioita oikein.
MM-kisat on tänä päivänä enää karnevaalimainen turnaus. Vaikka paikalla ei ole edes maailman parhaat pelaajat, vetävät pelit TV:n ääreen yli kolme miljoona silmäparia. Taustalla on väkisinkin jotain oivalluksia.
Menestys lienee jääkiekonkin taustalla suurin vaikuttava tekijä. Vanha hokema menestyshullusta kansasta toteutuu mitä tahansa kilpailua seuratessa: Mitä lähempänä suomalaiset ovat kärkeä, sitä helpompi lajia on markkinoida satunnaiskatsojalle.