Tässä lipunnostohetkessä jos missä, palataan sen äärelle, mikä se valtiolippu pohjimmiltaan on: Sotajoukkojen tunnus, kirjoittaa MTV Uutisten ulkomaantoimituksen päällikkö Mirja Kivimäki.
Vuosisatainen liittoutumattomuus on täten päättynyt, julistaa Ruotsin lipun hinaaminen salkoon Naton etupihalle. Mutta turha luulla että Ruotsin lippu tätä ennenkään on ollut mikään rauhan symboli, oltiinpa sotilasliitossa tai ei.
Onhan tässä aika väkevää symboliikkaa: Ruotsin valtiotunnus nostetaan ylös muiden Euroopan maiden rinnalle yhteisen puolustusliiton merkiksi. Ruotsi, joka on vuosikymmeniä ylpeillyt sotilaallisella liittoutumattomuudellaan aivan kuten Suomikin vielä hetkinen sitten, tekee näin paluun yhteiseen rintamaan, ihan kirjaimellisesti.
Mutta sodan symbolihan se Ruotsinkin lippu pohjimmiltaan on, aivan kuten muutkin liput, ja verinen menneisyys siltäkin löytyy.
Pohjolan liput rivissä Naton päämajan edessä Brysselissä muistuttavat jo pelkällä visuaalisella samannäköisyydellään harvinaisen peittelemättömästi, kuinka ikiaikaiset perinteet Pohjolan puolustuslinnakkeella on.
0:57
Lipuilla tapaa olla verinen historia – myös Ruotsin lipulla
Liput ovat viimeistään keskiajalta lähtien olleet armeijoiden tunnuksia, niistä tunnistettiin ritarit taisteluissa, niistä nähtiin jo kaukaa kuka taistelee kenenkin ruhtinaan väreissä. Pikku hiljaa niitä alettiin käyttää armeijoiden ja rykmenttien tunnuksina.
Entäpä risti? Uskonnosta tietenkin, mutta ei mistään munkkilatinasta: Monien lähteiden mukaan verentahraiset ristiretket selittävät sitä miksi nimenomaan risti ajautui niin monen länsimaan lippuun.
Pohjolassa ristin asialla oli ensin Tanska, jonka verenpunainen valtiolippu on maailman vanhin edelleen käytössä oleva valtiotunnus. Sen design keksittiin kun lippu lehahti lampaannahkaan painettuna 1100-luvulla suoraan Herran taivaasta kuningas Valdemarin eteen keskelle hurmeista taistelukenttää, tietää tanskalainen legenda.
Tästä pohjasta sitten muut Pohjoismaat muokkasivat omat versionsa pian Kalmarin unionin murruttua – ja puolustusliittohan se oli muuten sekin! Kalmarin unionin säännöistä löytyy jopa kohta joka kuulostaa nykyajassakin aika tutulta: ”Jos jotakin valtakunnista uhkaa sota, tulevat muut sen avuksi”.
Ruotsin lippu on sitten varmaankin olemukseltaan rauhanomaisempi? No eipä ole.
Jopa Ruotsin kansallisvärit, keltainen ja sininen, ovat veristä alkuperää, ne ovat peräisin Erik Pyhän ristiretkeltä Suomeen kun Erik näki taisteluhuuruissaan keltaisen ristin hohkaavan sinistä taivasta vasten – näin kertoo ruotsalainen perimätieto.
Jopa sana "ristiretki" saattaa olla tässä liian laimea. Sen karumman historiantulkinnan mukaan Erikin niinsanottu "ristiretki" oli ytimeltään ihan klassinen ryöstöretki. Piispa Henrik vain otettiin mukaan siunaamaan miekalla tehostetut lisäverot.
Paluu yhteiseen rintamaan
Ja nyt sitten kaikki Pohjoismaiden samanmalliset liput liehuvat taas yhdessä rivissä, rinta rinnan yhteisessä puolustusliitossa.
Siitä on toki kahta ilmaa kuinka hyvä ja tavoiteltava asia on mielikuva pohjoisesta linnakkeesta Naton sisällä – etenkin Baltiassa katsotaan vähän alta kulmain Pohjoismaiden tiivistyvää yhteistyötä. Tästä huolimatta kyllä sellaista mielikuvaa aika monella pohjoismaisella taholla nyt hellitään.
Joka tapauksessa: tervetuloa riviin ruotsalaiset! Teitä on kaivattu.