Sipilän hallitukselle on annettava täydet tyylipisteet ensi vuoden budjetin markkinoinnista. Pikkuhiluja jaetaan sinne tänne sellaisella vauhdilla, että vanhat synnit jättileikkauksista unohtuvat jo monilta. Talouden käänne voi kohta sataa hallituspuolueiden laariin, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan päällikkö Jussi Kärki.
Takuueläkkeen korotus, yksinhuoltajien lapsilisien korotus, kokeilu maksuttomasta varhaiskasvatuksesta. Listaa voisi jatkaa pitempäänkin, joten kahden kituvuoden jälkeen hallitus yrittää näyttäytyä nyt hyväntekijänä. Opposition ja etujärjestöjen ensimmäisten reaktioiden perusteella hallitus on tässä mielikuvien rakentelussa onnistumassa. Niin latteita haukut ovat olleet.
Hallitus on löytänyt taas tutut ja turvalliset lypsylehmät, joista kauhoa rahaa hyviin tarkoituksiin: alkoholi ja tupakka. Kymmenen vuoden aikana alkoholiveroa on korotettu kuusi kertaa. Ja kukaan vastuullinen poliitikko ei ryhdy arvostelemaan alkoholi- ja tupakkaverojen korotusta, vaikka se monia äänestäjiä sapettaakin. Haittaverot ovat nimensä mukaisia.
Alkoholiverolla kerätään ensi vuonna 100 miljoonaa euroa lisää, mutta yksityiskohdat selviävät vasta jatkovalmistelussa. Viimeksi veronkorotus iski rajummin mietoihin juomiin kuin väkeviin viinoihin, mikä on omituinen valinta sosiaali- ja terveyspolitiikan kannalta. Saman toistaminen olisi jo hölmöyttä.
Ravintola-ala oli yksi raskaimmin pettyneistä. Hallituspuolueiden poliitikot puhuivat etukäteen niin lämpimästi ravintola-anniskelun arvonlisäveron alentamisesta 14 prosenttiin, että alan yrittäjät uskoivat jo siihen. Arvonlisävero ei laskenut ja nyt näyttää vahvasti siltä, että viinaveroratkaisujen voittajat löytyvät Virosta ja matkustajalaivoista. Viinaralli jatkuu, vaikka Viro nostikin omaa alkoholiveroaan. Kädenojennus ravintoloille olisi auttanut kotimaan matkailua ja työllisyyttä.
Työllisyyden parantamisessa hallitus eteni muutenkin varovaisin askelin, pikemminkin polki paikallaan. Syksyn herkkien palkkaneuvottelujen alla on toki viisautta olla suututtamatta ay-liikettä. Se tarkoittaa, että työmarkkinoiden isot rakenteelliset uudistukset lykkääntyvät tulevaisuuteen seuraaville hallituksille.
Toisin päin, hallitus ei ihmeemmin tökkinyt työnantajia eikä teollisuutta. Yritystukien leikkaamisesta on riittänyt tänä vuonna parran pärinää, mutta nyt tämä hankala asia haudataan parlamentaariseen työryhmään. Lepää rauhassa, voivat teollisuuden etujärjestöt tyytyväisinä toivottaa.
Oppositiolle ei näytä jäävän juuri muuta arvosteltavaa kuin hallituksen vanhat teot. Esimerkiksi SDP:n ryhmäjohtaja Antti Lindtman ihmetteli, miksi julkisen sektorin lomarahaleikkauksia ei peruta talouden kasvaessa. Tässä tilanteessa hallitus teki enemmän kuin fiksusti, kun se ei lähtenyt höllentämään hyvätuloisten raippaveroa.
Hallitustrion budjetti-infosta ja budjetin saamasta vastaanotosta jäi ihmeen leppoisa, jopa unettava vaikutelma, mutta se lienee tyyntä myrskyn edellä. Veikkaan, että meille syntyy kohta oma Harvey uuteen eduskuntataloon.