Voivatko seitsemän peräkkäistä osakilpailuvoittoa ja kauden avaaminen neljän ykköspaikan suoralla jättää kenellekään ruikutettavaa Nico Rosbergin ansioista F1-kuljettajana? Valitettavasti edelleen voivat.
Rosbergin murskaava aloitus F1-kaudelle 2016 ja itse asiassa jo viime lokakuussa alkanut ykkösasema Mercedeksellä horjuttavat jo historian pronssisia patsaspyhimyksiä.
Venäjän GP:n voitolla Rosbergia enemmän peräkkäisiä voittoja on ottanut vain Sebastian Vettel (9 voittoa putkeen) kaudella 2013 ja yhtä monta vain Alberto Ascari vuosina 1952-53 sekä Michael Schumacher kaudella 2004. Tätä ennen neljällä voitolla kauden aloittaneita kuljettajia ovat olleet vain Schumacher, Nigel Mansell ja Ayrton Senna.
Miksi sitten Nico Rosbergista ei puhuta vieläkään nykyformuloiden Mansellina, Schumina tai Sennana? Koska Rosbergin hirmuputken joka ikistä voittoa pystyy edelleen kritisoimaan lahjavoitoksi Lewis Hamiltonilta, kolminkertaiselta maailmanmestarilta ja 43 osakilpailuvoiton mieheltä.
Viime kaudella Rosbergia verrattiin voittojenkin aikaan lähinnä Gerhard Bergeriin, joka joutui viettämään koko uransa suurten kuljettajien siipimiehenä. Entä nyt, kun osakilpailuvoittoja on alkanut ropista kaatamalla? David Coulthardiin, jonka uran huippuhetket jäivät kaikki Mika Häkkisen saavutusten varjoon? Stirling Mossiin, joka voitti yhteen aikaan lähes aina maaliin päästyään, muttei silti pystynyt ikinä ottamaan mestaruutta.
Täytyy silti muistaa, että Mansellista leivottiin legenda vasta, kun hän voitti uransa ainoan maailmanmestaruuden vuonna 1992. Ja silloinkin se tuli liian ylivoimaisella autolla liian helposti.
On valitettavaa ja vähitellen myös aika käsittämätöntä, ettei Rosberg olisi saavuttanut seitsemää peräkkäistä voittoa omilla ansioillaan. Viime kauden päätteeksi tulleet kuusi peräkkäistä paalupaikkaa ja kolme peräkkäistä voittoa tulivat monien mielestä vain siitä syystä, että Hamilton oli jo varmistanut mestaruutensa ja käytti kisojen välisen aikansa lähinnä naisia naurattaen ja elämästä nauttien.
Tämän kauden neljästä ensimmäisestä kisasta ainoastaan Australian GP on ollut sellainen, josta Hamiltonille ei ole juuri seliteltävää jäänyt. Hän sai huonon lähdön ja tuli toiseksi Rosbergin jälkeen. Siinä se. Toisessa kisassa Bahrainissa Hamilton oli jälleen paalupaikalla, mutta tyri lähdössä ja sai ykkösmutkassa Valtteri Bottaksen kylkeensä. Sen jälkeen kahdessa seuraavassa kisassa Kiinassa ja Venäjällä auton luotettavuusongelmat ovat kohdistuneet brittiin Rosbergin kruisaillessa ilman ratkaisevia ongelmia voittoihin.
On silti mielenkiintoista, että puoli vuotta voittamattomana olleen F1-kuskin täytyy edelleen todistaa osaamisensa. Toivottavasti se odotettu kaksintaistelu nähdään kahden viikon päästä Barcelonassa tai jollain unohtumattomalla tavalla Monacon kaduilla. Vaikka Mercedeksen kohtaamat vaikeudet ovat tällä hetkellä ainoa keino parantaa kilpailua, nyt jos koskaan tarvittaisiin kummallekin hopeanuolelle puhdas, ongelmaton viikonloppu, joka huipentuisi Rosbergin ja Hamiltonin kohtaamiseen mies mies vastaan.
Kävi siinä taistelussa miten tahansa, niin selityksiä voidaan aina keksiä. Muistakaa tämä kauden lopussa: kun Rosberg ottaa sen kaivatun mestaruuden, yksi perusteluista on, että Hamiltonin masu oli jo tullut täyteen.