Brittien lähtö EU:sta ei ole yllätys eikä pettymys, vaan looginen jatke unionin viime vuosien nylkytykselle. Syöksykierre jatkuu eikä se ole David Cameronin vika. Joka ikisellä EU-johtajalla on nyt syytä itsetutkiskeluun.
200 miljardia on järkyttävän iso luku. Sen verran Brexit, eli brittien lähtö EU:sta, söi eilen Lontoon pörssin markkina-arvoa. Myös Frankfurtissa ja Pariisissa kurssit romahtivat. Menetykset ovat suuria. Ainakin paperilla.
Unionin toiseksi suurimman, liberaalia markkinataloutta ja vapaakauppaa kannattavan kansantalouden lähtö hidastaa varmasti koko maanosan talouskasvua. Työpaikkoja menee. Uusia syntyy vähemmän. Näin on syytä olettaa.
Eroprosessista tulee pitkä, hankala ja repivä. Brysselin byrokraatit viettävät yöttömiä öitä. Huippukokoukset venyvät. Tulokset ovat puolivillaisia. Riidat jäävät kytemään.
Brittien kansanäänestyksen tulos on surkea juttu. Kaikilla edellä esitetyillä ja monilla muilla mittareilla. EU:n tulevaisuuden kannalta on kuitenkin kohtalokasta, jos nyt jäädään syyttelemään uhkapelinsä hävinnyttä pääministeri David Cameronia, surraan markkinoilla sulaneita miljardeja tai päivitellään sykkyräisiä eroneuvotteluja.
Britit käänsivät uuden vaarallisen lehden Euroopan sodanjälkeisessä historiassa. Kaikki viime vuosina vallassa olleet EU-maiden poliittiset johtajat kantavat vastuun siitä, että tähän on tultu. Vain jäsenmaiden johtajat voivat pysäyttää syöksykierteen ja palauttaa EU:n takaisin nousu-uralle.
Brysselin kuplassa ostereitaan mussuttavia EU-byrokraatteja tai EU-kansanedustajia on turha syyttää siitä, ettei unioni saa aikaan isoja ratkaisuja. Sellaisia, jotka näkyvät myönteisesti jokaisen EU-kansalaisen elämässä. EU on halvaantunut, koska jäsenmaiden johtajat ovat jo vuosien ajan niin halunneet.